Kireä turvallisuuspoliittinen tilanne, talouden vaikea näkymä ja merkittävät menolisäyspaineet pakottavat miettimään Suomen selviytymisedellytyksiä

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus teki aprillipäivänä useita painavia turvallisuus- ja talouspoliittisia päätöksiä, joiden vaikutus ulottuu vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin.

Hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös nostaa puolustusmäärärahojen prosenttiosuutta bruttokansantuotteesta vähintään kolmeen prosenttiin vuoteen 2029 mennessä johtuu ensisijaisesti Suomen omista tarpeista.

Maavoimien laajamittainen uudistaminen meri- ja ilmavoimien mittavien investointien jälkeen on odottanut vuoroaan. Maavoimien nykyaikaistaminen lähtee liikkeelle etupainotteisesti. Kaikki tämä tarkoittaa kolmea miljardia lisää valtion menoihin vuoteen 2029 mennessä. Näin suuri puolustusmenojen lisäys on historiallinen.

Voi olla, että hallitus joutuu palaamaan ”kolmen prosentin” päätökseen Naton kesäkuussa Haagissa pidettävän huippukokouksen päätösten seurauksena riippuen siitä, mitä presidentti Trump vaatii. Ulkoministeri Rubio puhui Nato-ulkoministerien kokouksessa 3.4. viidestä prosentista.

Tasavallan presidentin ja hallituksen turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteiskokous puolestaan päätti ryhtyä toimiin Suomen irrottautumiseksi Ottawan miinasopimuksesta vuodelta 2012. Puolustusvoimien komentajan Janne Jaakkolan kannanotto 23.11.2024 keskustelun käymisestä miinoista tarkoitti käytännössä sitä, että on vain ajan kysymys, milloin Suomi luopuu Ottawan sopimuksesta ja ottaa jalkaväkimiinat käyttöön. Pääministeri viittasikin ”sotilaalliseen neuvoon” jv-miinojen osalta.

Jalkaväkimiinat korvattiin aikoinaan usean sadan miljoonan euron asehankinnoilla. Sotilaiden arvio oli, että kaikki muu on korvattavissa, mutta miinapelkoa ei voi korvata. Jv-miinojen hankkiminen puolustuksen vahvistamiseen on osa maavoimien suorituskyvyn parantamista eritoten Ukrainan sodan kokemusten valossa.

Suomi marssii liittoutumis- ja asevaraisen turvallisuuden tiellä. Aprillipäivänä tehdyt päätökset jatkavat Venäjän Ukraina-hyökkäyksestä, Venäjän uhasta, Nato-liittoutumisesta, Yhdysvaltain politiikan muutoksesta ja kansainvälisestä epävarmuudesta johtuvaa varustautumislinjaa.

”Sopeuttaminen” on myös vuonna 2027 perustettavan uuden hallituksen keskeisimpiä tehtäviä, onpa hallituspohja mikä tahansa. Vähintään kolmen prosenttia puolustukseen on voimassa myös 2030- luvulla. Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat todenneet merkittävän sopeuttamistarpeen johtuvan myös puolustukseen ja turvallisuuteen suunnattavista välttämättömistä investoinneista. Kauppasota pahentaa muutoinkin kehnoa tilannetta.

Kireä turvallisuuspoliittinen tilanne, talouden vaikea näkymä ja merkittävät menolisäyspaineet pakottavat miettimään Suomen selviytymisedellytyksiä. Nämä tekijät kytkeytyvät toisiinsa, haluttiin tai ei. Se on vaan niin, että ilman talouden virkoamista ollaan lähes tekemättömän paikan edessä.

Suomi alkaa olla niillä viivoilla, että puolueiden olisi viisasta rakentaa 2030-luvulle kantava turvallisuus- ja talouspoliittinen yhteisymmärryslinjaus.