Pekka Toveri on toisen polven ammattisotilas, jonka juuret ovat vahvasti Pohjois-Satakunnassa. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kysyimme Pekka Toverilta, tuleeko Suomeen sota
Jalkaväkimiinat eivät Pekka Toverin mielestä ole Suomen kohtalonkysymys. Suurempi merkitys on hänen mukaansa aseella, joka Puolustusvoimilla jo on.Tilaajalle
Pekka Toverin analyysejä Ukrainan sodasta on tarvittu jo kolmen vuoden ajan, eikä loppua näy. Kuva: Jaana KankaanpääPekka Toverilta on juuri ilmestynyt kirja. Valitettavasti nyt tapahtuu liian paljon ja liian nopeasti, jotta teos olisi enää kaikin osin ajankohtainen.
Onneksi kustantaja on järjestänyt medialle haastatteluja. Nyt on tuhannen taalan paikka jatkaa siitä, mihin kirja jäi, joten mennään suoraan asiaan.
Mitä ihmettä Yhdysvallat tällä hetkellä touhuaa?
”Ei Trump ymmärrä venäläisiä. Häneltä puuttuu selvästi käsitys, kuka on syyllinen ja kuinka venäläisten kanssa neuvotellaan. Hän syötti heti alkajaisiksi kolme kertaa Putinin lapaan jo ennen neuvottelujen aloittamista”, Toveri muotoilee.
Toveri ei silti jaksa uskoa, että Euroopan ja Yhdysvaltojen liittolaisuussuhde olisi katkeamassa.
”Transatlanttinen linkki on toiminut jo 75 vuotta, ja siihen mahtuu monta USA:n presidenttiä. Trumpin neljä vuotta ei tätä yhteyttä romuta.”
Toveri lisää, että Eurooppa on osallistunut ”amerikkalaisiin sotiin” jo vuosikymmeniä. Tämä viesti pitää hänen mielestään viedä selkeästi perille Trumpin hallinnolle, eli että Euroopalla on uhrauksia tehneenä liittolaisena oikeus vaatia etujensa huomioon ottamista.
”Sanoin, että jos simputatte, heitän lakikirjalla ja annan maksimirangaistuksen.”
Toverin kirja kokoaa yhteen Ukrainan sodan opetukset Suomelle, mikä on teoksen mielenkiintoisinta antia.
Yhtä mielenkiintoista on huomata asiat, jotka Toveri jättää vähälle huomiolle. Esimerkiksi maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta on Suomessa puhuttu paljon, mutta Toveri mielestä niiden roolia sodankäynnissä on liioiteltu.
”Olen aina ollut epäileväinen jalkaväkimiinojen tarpeellisuudesta. Niillä saa toki pelotevaikusta, mutta se toimii molempiin suuntiin eli omia miinojakin joudutaan varomaan.”
Toveri epäilee vahvasti, että tarkat miinakartat ehdittäisiin aina tehdä. Riskinä olisi, että suomalaisissa metsissä olisi mahdollisen konfliktin jälkeen hirmuinen määrä sakaramiinoja ilman tietoa niiden sijainnista.
Lisäksi hyökkääjällä on olemassa mekaaninen kalusto jalkaväkimiinojen raivaukseen hyökkäysuria varten.
Hän näkee jalkaväkimiinoilla olleen aiemmin merkitystä panssarimiinojen suojaamisessa, mutta panssarimiinoilla on nykyään omia suojamekanismeja. Jos vihollisen pioneeri yrittää purkaa miinaa, tämä siirtyy helposti ajasta ikuisuuteen.
”Metsäselkosille taas laittaisin mieluummin vaikka viuhkapanoksia kuin jalkaväkimiinoja.”
Viuhkapanoksia ostettiin Suomen asearsenaaliin jalkaväkimiinoja korvaamaan. Ne levittävät metallihauleja viuhkamaisesti 50–150 metrin etäisyydelle maastoon, joten pelote kohdistuu suurempaan ihmisjoukkoon kuin yksi miina.
Toverin nihkeä suhtautuminen jalkaväkimiinoihin juontaa juurensa osin myös siitä, että hänen aselajinsa oli panssarijoukot ja panssarimiehen selkäytimessä hyökkäys on paras puolustus.
Kansakunnan puolustuskyky nousee monesta asiasta, jossa yksittäinen asejärjestelmä tai jopa asevoimat saa suhteettomat mitat.
Toveri näkee, että Suomen kaltaisessa maassa täydennyskoulutusta ja koulutusvastuuta pitäisi antaa enemmän reserviläisille. Sodassa kantahenkilökunnalle on ajateltu omat tehtävänsä rintamajoukoissa, joten suuren reservimme täydennyskoulutus pitää jotenkin järjestää.
Siihen olisi hyvät edellytykset, sillä maanpuolustustahto on nyt kovassa kurssissa ja varusmiespalvelus muuttunut aiempaa asiallisemmaksi.
Kun Pekka Toveri itse suoritti varusmiespalvelun Uudenmaan varuskunnassa 1981–1982 kotiutuen vänrikkinä, hän näki myös sellaista, minkä tahtoi kitkeä myöhemmin urallaan.
”Varsinkin aliupseerikoulussa varusmiesjohtajat harrastivat simputusta, ja silloin nousi viha sellaista vastaan. Maanpuolustuksessa on tärkeintä, että ihmisiä kohdellaan kunnolla – eikä tämä ole mikään meikäläisen keksintö.”
Toverin selventää, että toisessa maailmansodassa tutkittiin, minkä puolesta sotilaat taistelivat: etupäässä kavereiden ja vasta sen jälkeen muiden arvojen.
Panssarivaunukomppanian päällikkönä Toveri puuttui vallan väärinkäyttöön kovalla kädellä.
”Pidin aina puhuttelun kouluttajiksi siirtyville alikersanteille. Sanoin, että jos simputatte, heitän lakikirjalla ja annan maksimirangaistuksen.”
Hän myöntää, että kulttuurin muuttumisesta huolimatta kouluttajien joukkoon yhä eksyy myös tehtäviin sopimattomia.
Painonnostajat Kaarlo ja Kauko Kangasniemi ovat Toverin enoja.
Vaikka Toverin passissa lukee syntymäpaikkana Kankaanpää, mies on varttunut Helsingissä.
”Äiti kävi synnyttämässä minut kotikonnuillaan 1961, vaikka perheemme asui jo pääkaupunkiseudulla.”
Kesät Toveri vietti veljensä kanssa mummolassa Leineperissä, jossa riitti serkkuja ja voimamiehiä. Äidin veljet, painonnostajat Kaarlo ja Kauko Kangasniemi ovat Toverin enoja ja huhkivat kesätkin punttien parissa. Isoisä, paikallinen kyläseppä taas hikoili pajassaan.
Lapset puolestaan tekivät inkkarikyliä metsiin, kävivät käpysotia, hyppivät ladon ylisiltä heiniin ja uivat läheisessä joessa.
”Kauhea lauma meitä oli välillä. Onneksi kukaan ei hukkunut jokeen”, Toveri naurahtaa.
Kadettikoulun jälkeen Toveri työskenteli panssariprikaatissa 1985–1992 kouluttajana ja lopulta komppanianpäällikkönä, kunnes kouluttautui ja siirtyi uralla eteenpäin.
Seurasivat kansainväliset tehtävät, ura pääesikunnassa ja välillä paluu Panssariprikaatiin. Kansainväliseltä uralta vierelle jäi myös nykyinen vaimo, Floridasta kotoisin oleva Yhdysvaltain ilmavoimien everstiluutnantti evp., Siobhán Toveri (o.s. Cruse).
Toverin sotilasura huipentui vuonna 2019 ylennykseen kenraalimajuriksi ja pestiin pääesikunnan tiedustelupäällikkönä ennen eläköitymistä 2020.
Media etsi Ukrainan sodan sytyttyä asiantuntevaa ja hyvää kommentaattoria, ja Toverista sellainen saatiin.
Julkisuus siivitti poliittista uraa. Tie vei eduskuntaan ja kesken ensimmäistä kautta europarlamenttiin.
Pekka Toveri ei usko, että Venäjä ryhtyisi Nato-maista ensimmäiseksi haastamaan sotilaallisesti Suomea. Kuva: Jaana KankaanpääToverin ennusteet ovat varsin hyvin osuneet kohdalleen, joten on pakko kysyä useimpia suomalaisia huolestuttava kysymys. Joutuuko Suomi aseelliseen sotaan?
Toverin kasvoilla käy ilme, jonka voisi ehkä tulkita mahdottomaksi kysymykseksi. Hän vastaa silti.
”Balttilaiset kollegat ovat kyllä huolissaan, että venäläiset ryhtyisivät haastamaan länttä. Suomi ei ole ensimmäisenä Venäjän listalla, sillä kovinta luuta ei ole järkevää haastaa. Maamme on maastollisesti haastava, ja lisäksi joukkojen keskittäminen Suomen rajoille kestäisi kauan ja havaittaisiin ajoissa.”
Toveri on hetken hiljaa ja sanoo sitten, ettei hyökkäystä Suomeen voi sulkea vaihtoehdoista pois. Kukapa olisi uskonut Venäjän hyökkäävän Ukrainaan kolme vuotta sitten.
”Ajateltiin, että eihän kukaan järkevä ihminen aloita sotaa mutta unohdettiin, että diktaattorit ajattelevat eri tavalla.”
Pekka Toveri
Syntynyt 1961 Kankaanpäässä ja asuu nyt Tuusulassa.
Kirjoitti Helsingin normaalilyseosta 1980 ja aloitti uransa Puolustusvoimissa kadettikoulun jälkeen vuonna 1985. Erosi vakituisesta palvelusta kenraalimajurina 2020.
Valittiin kokoomuksen listoilta eduskuntaan 2023 ja Euroopan parlamenttiin 2024.
Edellisestä avioliitosta kaksi poikaa ja tytär. Nykyinen puoliso Siobhán Toveri.
Isä oli toimiupseeri ja äiti pienyrittäjä. Painonnostajat Kaarlo ja Kauko Kangasniemi ovat Toverin enoja.
- Osaston luetuimmat
