Lukijalta: Valokuitua tarvitaan myös harvaan asutuilla alueilla

Heikki Kauniston mukaan valokuituyhteyksien rakentamisen tukeminen harvimmin asutuilla alueilla on kustannustehotonta, minkä vuoksi näillä alueilla tulisi tyytyä mobiiliyhteyksiin (MT 5.6.).

Valokuitu- ja mobiiliverkot eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoisia. Kiinteässä käytössä valokuituyhteys on ylivertainen. Erityisen tärkeä valokuitu on harvimmin asutuilla seuduilla, joilla palvelutarjonta on niukkaa ja mobiiliverkon toimivuus usein heikko.

Tulevaisuuden mobiiliverkot edellyttävät yhä tiheämpää tukiasemaverkkoa – ja rungokseen kattavan kuituinfran.

Valokuitu on myös huoltovarmuuskysymys: sama kiinteä verkko palvelee kotitalouksia, maatiloja, yrityksiä ja viranomaisia.

Kaunisto perää tukien keskittämistä ”elinvoimaisimpiin harvaan asuttuihin alueisiin”. Näkemys sivuuttaa hakemusten valintakriteerit. Valokuituhankkeita tuetaan EU:n maaseuturahoituksella alueilla, joille yhteyksiä ei muuten synny. Hankkeiden valinnassa painottuvat maaseudun kehittämistavoitteiden toteutuminen, kustannustehokkuus, laatu ja toteutettavuus sekä sijainti. Keskeistä on kokonaisvaikuttavuus.

Kauniston esittämä linja johtaisi yhteiskunnan kannalta haitalliseen osaoptimointiin: verkonrakentaminen keskittyisi helppoihin kohteisiin ja harvimmin asuttujen alueiden digikuilu syvenisi entisestään.

Tehoton kuiturakentaminen koskee todellisuudessa monia taajamia: niissä rakennetaan päällekkäisiä kuituverkkoja ilman yhteisrakentamista, mikä aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia ja haittoja.

Useat paikalliset verkkoyhtiöt ovat laajasti rakentaneet kuituverkkoja alueensa taajamiin ja haja-asutusalueille. Kuituyhteydet ovat siis toteutettavissa myös harvaan asutuille alueille yhdenvertaisesti ja taloudellisesti kestävästi. Verkkojen rakentamista onkin tarkasteltava kokonaisuutena, ei osaoptimoituina palasina.

Juhani Marttila

hallituksen puheenjohtaja, Osuuskunta Siikaverkko

hallituksen jäsen, Karelnet Oy & Suomen Seutuverkot ry.