Eurooppa on rikki – voiko Suomi korjata sen?

Balkan on aina ollut kansojen sulatusuuni ja kytevä ruutitynnyri. Edellytykset konflikteihin ovat yhä olemassa: tuoreet sodan haavat, etninen viha, aseet, Nato, EU, suurvaltojen kisaaminen sieluista, kateus ja pelko.

Kerrotaan, että Kosovo olisi huume- ja ihmiskaupan tärkein väylä EU:hun ja että politiikan johtohenkilöt olisivat jakaneet maan etupiireihinsä, joten toimintaa ei edes haluta lopettaa.

Pekkaa parempia eivät ehkä ole naapuritkaan: korruptio rehottaa, kansa vihaa poliitikkoja, olemus on nukkavieru ja maisemassa törröttää minareetteja. Voi hyvin ymmärtää EU:n nihkeyden laajentumiselle.

Osa hakijamaista epäilee, että EU haluaa tosiasiassa pitää rajat kiinni ja odottaa saavansa vastakin poimia parhaat halpatyöntekijät.

Niin tai näin, mutta silti voi kysyä: Kauanko ovella jaksetaan jonottaa, jos rakosista livahtelee vain tyhjiä lupauksia? Ja miksi tulijat sitoutuisivat EU-sääntöihin, jos jäsenyyttä edeltää kyykytys?

Toisaalta: jos sisään haluaa, oven takana pitää olla valmiina.

Moni odottaa diplomaattisen Suomen näyttävän puheenjohtajakaudellaan, että EU välittää Balkanin maista ja haluaa ne yhteiseen kerhoon. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei halunnut hirttäytyä päivämääriin, tuskin Antti Rinnekään (sd.).

Suomen on nyt helppo saada sulka hattuunsa: antaa toivoa ja korjata rikkinäistä niemimaata edes vähäsen, sillä selkänojana on itse EU-komissio. Toiseen suuntaan vetävät Venäjä ja Kiina, joiden etuina on pitää Euroopan viimeinen kolkka epävarmuudessa.

Lue lisää: Länsi-Balkanista tuli suurvaltojen pelinappula ja maailmanpolitiikan polttopiste – Suomi on nyt keskeinen tekijä EU-puheenjohtajana

Tällainen on Länsi-Balkan – uusien maiden EU-jäsenyys ei mullistane unionin maataloutta

Balkan on aina ollut kansojen sulatusuuni ja kytevä ruutitynnyri. Edellytykset konflikteihin ovat yhä olemassa: tuoreet sodan haavat, etninen viha, aseet, Nato, EU, suurvaltojen kisaaminen sieluista, kateus ja pelko.

Kerrotaan, että Kosovo olisi huume- ja ihmiskaupan tärkein väylä EU:hun ja että politiikan johtohenkilöt olisivat jakaneet maan etupiireihinsä, joten toimintaa ei edes haluta lopettaa.

Pekkaa parempia eivät ehkä ole naapuritkaan: korruptio rehottaa, kansa vihaa poliitikkoja, olemus on nukkavieru ja maisemassa törröttää minareetteja. Voi hyvin ymmärtää EU:n nihkeyden laajentumiselle.

Osa hakijamaista epäilee, että EU haluaa tosiasiassa pitää rajat kiinni ja odottaa saavansa vastakin poimia parhaat halpatyöntekijät.

Niin tai näin, mutta silti voi kysyä: Kauanko ovella jaksetaan jonottaa, jos rakosista livahtelee vain tyhjiä lupauksia? Ja miksi tulijat sitoutuisivat EU-sääntöihin, jos jäsenyyttä edeltää kyykytys?

Toisaalta: jos sisään haluaa, oven takana pitää olla valmiina.

Moni odottaa diplomaattisen Suomen näyttävän puheenjohtajakaudellaan, että EU välittää Balkanin maista ja haluaa ne yhteiseen kerhoon. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei halunnut hirttäytyä päivämääriin, tuskin Antti Rinnekään (sd.).

Suomen on nyt helppo saada sulka hattuunsa: antaa toivoa ja korjata rikkinäistä niemimaata edes vähäsen, sillä selkänojana on itse EU-komissio. Toiseen suuntaan vetävät Venäjä ja Kiina, joiden etuina on pitää Euroopan viimeinen kolkka epävarmuudessa.