Evankelisluterilaiseen kirkkoon liitytään ja siitä erotaan tasaisesti ympäri vuoden, tällä hetkellä evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu 75 prosenttia suomalaisista. Viime vuosina eropiikkejä on syntynyt yksittäisen ministerin, piispan tai televisio-ohjelman kannanoton johdosta.
Viimeisin joukkoero tapahtui eduskunnan äänestäessä joulukuussa 2014 tasa-arvoisesta avioliittolaista, tuolloin yhden viikon aikana kirkosta erosi noin 20 000 ihmistä.
Jokaista evankelisluterilaisesta kirkosta eroavaa 150 työssäkäyvää kohti, kirkko joutuu säästämään menoistaan tai erottamaan yhden työntekijän. Joulukuun 2014 eropiikin johdosta, kirkko irtisanoo tai lakkauttaa 130 työpaikkaa. Nämä työntekijät ovat lapsi-, perhe-, vanhus- ja avustustyöntekijöitä, joukossa on myös päihde- tai mielenterveystyöntekijöitä, joiden ansiosta moni suomalainen välttää 50 000– 100 000 euroa vuodessa maksavan laitoshoidon.
Kirkollisvero on noin yksi prosentti Suomen kaikista verotuloista. Kirkollisverolla katetaan myös kastajaisten, rippikoulujen, häiden ja hautajaisten pitopaikkojen ja henkilökunnan kustannukset, edellä mainittuja palveluja käyttävät myös kirkkoon kuulumattomat.
Vaikka kirkon ensisijainen tehtävä on julistaa Raamatun sanaa, on se vain pieni osa kirkon monipuolista toimintaa. Jos itse olisin kaikkia kirkon Raamatun oppeja vastaan, maksaisin silti kirkollisveron, koska tiedän kirkon perinteikkään, hyvin organisoidun vapaaehtoistyön olevan halvempi ja tehokkaampi tapa tehdä ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä, kuin kuntien, kaupunkien ja valtion oma toiminta.
Lisäksi evankelisluterilaisella kirkolla on ollut iso merkitys, kun 1800- ja 1900-luvulla rakennettiin suomalaista hyvinvointivaltiota tuoden mukanaan yhteisöllisyyden, välittämisen ja ihmisarvon kunnioittamisen.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.