Nollakorot painuivat unholaan ja pankeille koitti ainakin hetkellinen joulu

Pankkisektori, tuo talouden verisuonisto, keuhkot ja sydänlihas, on kärvistellyt pitkään tilanteessa, joka historian valossa näyttäytyy poikkeuksellisena. Nollakorkojen aikana maksukykyinen kuluttaja juhli, mutta pankkien sääntelyä tiukennettiin monin tavoin ja korona-aikana jopa osingonmaksuun puututtiin, osin pölhöpopulistisin perustein.

Vaan nyt pankeille on koittanut, jos nyt ei ihan ikuinen vappu niin ainakin ennenaikainen joulu. Velkavivuttajille sama merkitsee pitkien juhlien jälkeistä kammokrapulaa ja melko varmasti paljon muutakin, kuten pakkomyyntejä, konkursseja, osakeanteja ja niin edelleen.

Luvut antavat osviittaa: Nordea kehräsi puolessa vuodessa liikevoittoa hulppeat 1718 miljoonaa euroa, OP 986 miljoonaa.

Vertailun vuoksi, OP:n koko vuoden tulos ennen veroja oli edellisessä korkopiikissä (2007) jotakuinkin tasan miljardi euroa. Tänä vuonna mennään heikollakin matematiikalla ennustettuna sata prosenttia yli, eivätkä pankkien näkymät ole huonoja ensi vuodellekaan.

Rahaa tulee ovista ja ikkunoista niin että häveliäimpiä valkokauluspomoja taitaa jo vähän nolottaa. Talletuksille pankkien korkotarjoukset matelevat edelleen alhaalla.

Älkää käsittäkö väärin.

Pankkien pitääkin tehdä hyvää tulosta ja korot määräytyvät Frankfurtissa, eivätkä Vallilassa. Vakavaraisuussäännöt, luottotappioiden sietokyky ja kaiken maailman muut vaatimukset reittauksineen takaavat, ettei sydänlihakseen iske dramaattinen tukos - toivottavasti. Muissa maissa äkkislaageja on vuosien varrella nähty aivan tarpeeksi, eikä jälki ole ollut kaunista.

Silti voi ainakin kysyä, mihin satumaista liikevoittoa nyt kerätään? Nordealla ja Danskella tietysti osakkeenomistajille, mutta…

OP-Ryhmän voitto ennen veroja pyöri vuosina 2008-2011 noin 370 miljoonan ja 570 miljoonan välillä. Nyt voittoa tullee yli 2000 miljoonaa. Vertailu ei ole ihan reilu, koska oma pääoma ja uloslainatut summat ovat muuttuneet.

Pari miljardia on hyvä asia, mutta samalla se on jostakin pois. Osuuspankkien omistajajäsenet saavat osan takaisin bonuksien ja asiakkaille maksuttomien palveluiden muodossa. Tietysti mahdolliseen rysähdykseen, esimerkiksi asunto- ja toimitilamarkkinoilla, on parempi varautua kuin katua. Toimitilabisnes ei ole toipunut koronasta, eikä paluuta entiseen ole välttämättä tulossa enää koskaan.

Tavallinen asuntovelallinen saattaa olla korontarkistuspäivän jälkeen ymmällään, että miten tässä nyt näin kävi.

Pankin kanssa stressitestattu oma talous saattaa olla jo nyt veitsenterällä, vaikka korot eivät ole ennätyksellisiä vaan historian valossa aivan normaaleja. Yhteisvaikutus poikkeuksellisen inflaatioloikan kanssa tietää kuitenkin sitä, että monilla tekee tiukkaa. Kaiken lisäksi velallisen asunnon arvo on voinut laskea ostohetkestä reippaastikin.

Korkojen ja inflaation nousu sattuu väistämättä myös yrittäjiin ja yrityksiin lähes alasta riippumatta. Tärkeintä olisi, että tuhoisa dominoefekti vältettäisiin keinolla millä hyvänsä, jos sellaisen uhka tulisi näköpiiriin. Työpaikkojen lopullinen menetys kun osuisi suoraan kuluttajiin ja sieltä koko talouteen. EKP jatkaa joka tapauksessa hyökkäystä inflaatiota vastaan korkoaseella.

Samalla se voi tulla aiheuttaneeksi taloustaantuman, mutta toivottavasti ei lamaa.

Kirjoittaja on MT:n toimitussihteeri.