Lukijalta: Paahteisuuden kasvu näyttää lisänneen mäntyjen harsuuntumista

Olin jo kymmenvuotiaana kiinnostunut männyn taimien neulasmääristä. Joissakin parin kolmen metrin mittaisissa männyissä saattoi perusrungossa Etelä-Hämeessä olla jopa seitsemän neulasvuosikertaa elävinä. Yleensä neulasia oli neljässä perättäisessä kasvaimessa.

Varmaan tämä kokemus oli virikkeenä siihen, että tein metsänhoitajatutkinnon opinnäytetyön männyn neulasen eliniän riippuvuudesta kasvupaikasta ja puun iästä yhdessä Seppo Autereen kanssa. Siihen aikaan 1960-luvulla yleisen tietouden mukaan männyllä neulasvuosikertoja oli Etelä-Suomessa 4–5 ja Pohjois-Suomessa 7–9.

Silloin palkittiin pienellä rahasummalla vuosittain parhaaksi arvioitu työ metsätieteissä. Teimme samana vuonna toisen opinnäytetyön suometsätieteessä. Työmme kilpailivat keskenään palkinnosta. Metsänhoito voitti.

Männyn vanhojen neulasten varisemisaika on perinteisesti syksyllä ja kuusella kevättalvella. Puhutaan jopa metsän sateesta. Suurin variseminen tapahtuu edelleen tavanomaisina ajankohtina, mutta nykyisin neulasten varisemista näyttää tapahtuvan jatkuvasti.

1970- ja 1980-luvuilla puiden harsuuntuminen eli neulaskato oli jonkin aikaa kuuma puheenaihe.

Harsuuntumisen hidastuttua asia menetti virallisen mielenkiintonsa. Hidastumisen syynä oli todennäköisesti rikkisaasteiden määrän voimakas leikkaaminen. Niille arat naavat ja lupot eli pahoin huvenneet partamaiset jäkälät lähtivät hitaasti elpymään.

Näyttää kuitenkin siltä, että muutaman kymmenen vuoden aikana mäntyjen neulasvuosikertojen määrä on lähes puolittunut. Neulaskato on vakava merkki luonnon vaurioitumisesta.

Harsuuntumisessa on jonkin verran vaihtelua kasvupaikasta ja alueellisesta sijainnista riippuen. Itä-Suomessa se on hieman lievempää kuin lännessä ja pohjoisessa. Isoilla männyillä sekä kuusella ja lehtipuilla on sama tilanne.

Paahteiset, kuumat säät näyttävät kärjistävän ongelmaa. Niinpä tänä vuonna jo syyskuun alussa neulasten variseminen oli poikkeuksellisen voimakasta erityisesti Etelä-Suomessa.

Löytyy taimikoita, joissa on vain kaksi tai jopa vain yksi neulasvuosikerta jäljellä. Muutos näkyy jo mäntyjen pituuskasvun heikkenemisenä. Jos väheneminen jatkuu edelleen, männyt näivettyvät.

En ole huomannut, että asiasta olisi uutisoitu, vaikka ilmiö näkyy selkeästi esimerkiksi television kuvissa, kun kuvauksessa vilahtaa mäntymetsä.

Erkki Lähde

metsänhoidon emeritusprofessori