Lukijalta: Lapsen hankkiminen ei saa tuntua kohtuuttomalta riskiltä

Syntyvyys on Suomessa romahtanut ja väestörakenne vinoutuu ennätysvauhtia. Ilman riittävää määrää lapsia ei ole työntekijöitä, ei veronmaksajia, ei palveluiden ylläpitäjiä – eikä tulevaisuutta.

Lapsiperheiden etujärjestö ja eurooppalainen Fefaf julkaisivat vastikään Hoivamanifestin. Se haastaa nykyisen perhepolitiikan, jossa lasten tarpeet eivät ole etusijalla, hoivatyö jää näkymättömäksi taloudellisissa laskelmissa ja lapsista puhutaan taakkana. Manifesti vaatii uudelleenmäärittelyä: lapset eivät ole urien este, vaan terveen yhteiskunnan perusta.

Tilastot kertovat karua kieltä. Eurostatin mukaan vain noin 18 prosentissa suomalaisista kotitalouksista asuu lapsia – vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.

Perheiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät ja lasten näkökulmat supistuvat päätöksenteossa. Perhe, jota aiemmin pidettiin yhteiskunnan kantavana rakenteena, on nykyisin yhä harvinaisempi ilmiö.

Talouslaskelmien mukaan jokainen lapsi tuo elämänsä aikana kansantalouteen noin neljä miljoonaa euroa. Silti lapsiperheiden tukemista käsitellään menoeränä, josta voidaan säästää. Se on lyhytnäköistä. Jos lapsia olisi syntynyt viime vuosikymmeninä riittävästi, tämän päivän taloushuolet voisivat olla huomattavasti vähäisempiä.

Vuosikymmeniä niin sanotut perheystävälliset politiikat ovat asettaneet etusijalle molempien vanhempien kokopäiväisen työssäkäynnin lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Tämä on sivuuttanut lasten, ikääntyneiden ja erityistä tukea tarvitsevien tarpeet. Lapset eivät voi hyvin erottamisen, vaan rakkauden ja kiintymyksen ympäristöissä.

Hoiva – oli kyse lapsista, ikäihmisistä tai vammaisista – on tunnustettava välttämättömäksi ja tuottavaksi työksi. Sen arvo on mitattava hyvinvoinnin mittareilla.

On myös tarkasteltava uudelleen, mitä lapsi todella tarvitsee elämänsä ensimmäisinä vuosina. Painopisteen on siirrettävä kognitiivisesta opetuksesta ja koulumaisuudesta takaisin hoivaan ja huolenpitoon. Varhaiset vuodet rakentavat perustan, jolle kaikki muu kehitys nojaa.

Lapsen hankkiminen on perheen oma päätös, mutta yhteiskunnan tehtävä on luoda olosuhteet, joissa päätös ei tunnu kohtuuttomalta riskiltä. Se tarkoittaa taloudellista turvaa, joustavia perhevapaita ja arvostusta hoivatyötä kohtaan.

On aika palauttaa hoivatyön arvostus ja osoittaa kunnioitusta työlle seuraavan sukupolven kasvattamiseksi.

Hanna Holma

aluevaltuutettu (kesk.)

Kangasala