Pommit putoavat Putinin syliin – terroripommitukset eivät ole murtaneet ukrainalaisia

Venäjän diktaattori Vladimir Putin liittyy pitkään listaan nerokkaita sotastrategeja, joiden mielestä pitkään jatkuvat, massiiviset siviilikohteiden pommitukset murtavat lopulta vihollisen henkisen selkärangan, ajavat väestön paniikkiin ja luhistavat yhteiskunnan.

He ovat kaikki olleet väärässä. Pommit kylvävät karmeaa tuhoa, mutta näyttävät silti vain vahvistavan väestön yksimielisyyttä, solidaarisuutta ja taistelutahtoa.

Loistavassa kirjassaan Hyvän historia (Human kind), hollantilainen kirjailija Rutger Bregman luettelee ilmiöstä useita esimerkkejä.

Natsijohtaja Adolf Hitler uskoi terroripommitusten voimaan hyökätessään Englantiin 1940: ”Terrori onnistuu aina – jos vastassa ei ole samanlainen terrori”.

Jopa Britannian johto pelkäsi maansa ajautuvan hirvittävään sekasortoon pommitusten vuoksi. Pääministeri Winston Churchill vertasi Lontoota puuhun sidottuun lihavaan lehmään, joka sortuu taatusti saksalaisten tulimyrskyssä.

Toisin kävi. ”Keep calm and carry on”, britit rauhoittelivat ja auttoivat naapureitaan.

Jopa huumori kukki raunioiden keskellä. Kun pommi hajotti katon lontoolaisesta kaupasta, omistaja jatkoi sitkeästi liiketoimintaa, pisti jopa oven eteen uuden kyltin: ”Olemme avoinna – jopa enemmän kuin ennen”.

Sama päti myös vastapuoleen. Kun liittoutuneiden mattopommitukset toisen maailmansodan lopulla tuhosivat Saksasta kokonaisia kaupunkeja, kansalaiset eivät suinkaan lamaantuneet. Asetuotanto jopa moninkertaistui kaupungeissa, jotka oli liittoutuneiden tilannekartoilla merkitty jo tuhotuiksi.

Kaikki tiedämme, ettei Pohjois-Vietnam luhistunut, vaikka amerikkalaiskenraalit uhosivat pommittavansa sen takaisin kivikauteen.

Vastaava ilmiö nähtiin tietysti myös Suomessa, kun siviilit joutuivat punailmavoimien raskaiden pommitusten kohteeksi.

Tässä kuussa Putinin ohjukset ja droonit ovat tappaneet siviilejä – lapsia, naisia, vanhuksia – ainakin Zaporizzjassa, Dniprossa, Tshernihivissä, Donetskissa ja Odessassa.

Ukrainalaisten kunniaksi on luettava, että he ovat vastaiskuissaan enimmäkseen keskittyneet Venäjän sotaponnistusten kannalta tärkeisiin kohteisiin, öljynjalostamoihin ja infraan. Avoimessa yhteiskunnassa on vaikea perustella siviilien tappamista. Venäjällä omista hirmuteoista ei tietenkään kansalaisille edes kerrota.

Sodan väsyttämien ukrainalaisten taistelutahtoa terroripommitukset eivät ole murtaneet. Yhdysvaltojen tuore 60 miljardin dollarin apupaketti – ja koko lännen tuki vahvistavat sitä entisestään.

Putinin ansiota kaikki.