Maaseudun Tulevaisuudessa oli (MT 2.3.) muistokirjoitus edesmenneen agronomi Matti Kareksen toiminnasta ja toiminnan tuloksista pitkän työrupeaman varrelta. Kirjoituksen loppuosassa mainittiin Kareksen olleen jäsenenä maanhankinnan rajoittamistoimikunnassa sekä metsäverotoimikunnassa vuosina 1976–1978.
Tiedossani ei ole, miksi edellä oleva maanhankinnan rajoittamistoimikunta oli olemassa.
Kirjoituksen mukaan metsäverotoimikunnan työn pohjalta metsien pinta-alaverotus muuttui myyntiveroksi.
Pinta-alaverotuksessa oli huomioitu erittäin tarkasti kunkin metsäalan puuntuottokyky, jota hyvin suoritetut hoitotoimenpiteet kannustivat.
Metsää verottivat ne kunnat, joissa metsiköt sijaitsivat. Tämä antoi kasvatuskunnille melko tasaiset verotulot vuodesta toiseen.
Nykyinen puunmyynnistä saatava rahamäärä tuloutetaan sille kunnalle – tai kaupungille – joka on metsänomistajan asuinpaikka.
Tällä systeemillä omistajuuden siirryttyä lisääntyvästi pois maaseudulta yli puolet metsän veroista menee pois kasvupaikoiltaan.
Maanhankinnan rajoittamistoimikunnalle olisi nykyisin kovasti käyttöä venäläisomistukseen menevän maanomistuksen estämisessä. Vanha sanonta ”parempi vara kuin vahinko” saattaa olla paikallaan.
Lienee syytä muistaa, että 75 vuotta aiemmin yli 10 prosenttia Suomen pinta-alasta siirtyi ilmaiseksi naapurin käyttöön.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.