Nukkuvien naapurien maa – sanavalinnat paljastavat kokoomuksen ideologian

Kun puhutaan työttömyydestä, paljastuu usein enemmän puhujasta kuin itse ilmiöstä. Näin kävi, kun kokoomuksen sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kuvasi köyhyyttä koskevassa välikysymysvastauksessaan työttömiä “naapureiksi, jotka jäävät nukkumaan”, kun muut lähtevät töihin.

Heitto ei ollut pelkkä lipsahdus. Pahoin pelkään, että se kertoo kokoomuksen tavasta ajatella. Suomessa kukaan ei kiistä, etteikö työnteon pitäisi aina kannattaa. Se on yhteinen tavoite. Mutta keinoissa on totisesti eroa.

Kokoomuksen ratkaisu on vuodesta toiseen sama: veroporkkanoita suurituloisille ja keppiä pienituloisille. Nyt on kuitenkin poistettu työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat, jotka nimenomaan kannustivat ottamaan vastaan osa-aikatyötä ja pieniä keikkatöitä.

Suojaosan idea on yksinkertainen ja toimiva: työn vastaanottaminen parantaa aina toimeentuloa. Sen poistaminen teki päinvastoin. Monelle pienituloiselle työn vastaanottaminen ei enää ole taloudellisesti järkevää. Tätä on mahdotonta kutsua kannustamiseksi.

Työmarkkinoiden todellisuus on nyt ennätyksellisen karu. Suomessa on noin 300 000 työtöntä työnhakijaa ja ainoastaan reilut 20 000 avointa työpaikkaa. Alle joka kymmenennelle riittäisi paikka. Kuvaava esimerkki tästä todellisuudesta nähtiin, kun Puuilon kesätöihin haki 21 000 ihmistä. 98 prosenttia jäi rannalle. He eivät jääneet kotiin nukkumaan, he jäivät vaille mahdollisuutta.

Silti kokoomus puhuu ikään kuin työ olisi tässä tilanteessa vain omasta tahdosta kiinni. Tämä kertoo kyvyttömyydestä nähdä yhteiskunnalliset rakenteet: Kun työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole, ei niitä synny vihjailemalla, että työttömät haluaisivat jäädä kotiin nukkumaan.

Samaan aikaan hallitus kannustaa kaikista suurituloisimpia mittavilla verojen alennuksilla, mutta luo todellisen kannustinloukun kaikista pienituloisimmille viemällä suojaosat. Tässä ei ole kyse tolkullisesta talouspolitiikasta vaan ideologiasta.

Ja tulokset puhuvat puolestaan. Hallituskauden alussa työllisten määrä oli ennätyksessään. Nyt olemme EU:n korkeimman työttömyyden maa. Pitkäaikaistyöttömyys on paisunut jo lähes 1990-luvun laman lukemiin.

Ymmärtääkö kokoomus enää lainkaan työttömien suomalaisten arkea? Ymmärtääkö se korkeakoulutetun työnhakijan turhautumisen, kun hakemuksiin ei vastata? Tai sen, miltä tuntuu tehtailla turhia hakemuksia ja kilpailla samasta työpaikasta tuhansien muiden kanssa?

Politiikan pitäisi rakentaa siltoja, ei syventää kuilua. Työttömät eivät tarvitse leimoja otsaansa tai halventavia luonnehdintoja – he tarvitsevat mahdollisuuksia.

Yksi konkreettinen askel olisi palauttaa suojaosat ja tehdä työn vastaanottamisesta jälleen kannattavaa kaikille. SDP on esittänyt tähän suhdanteisiin reagoivaa mallia, joka hallituksen tulisi päättää kehysriihessään.

Kolumnin kirjoittaja on kansanedustaja, SDP:n puheenjohtaja.