Suomalaisten asenne ratkaisee, miten äidinkielelle käy

Politiikka kiinnosti minua jo alakouluikäisenä. EU-kansanäänestyksen tulos lokakuussa 1994 oli pienelle pojalle järkytys, kun televisioruudussa vihreä pylväs nousi punaisen edelle. Muhoksella mummoni tokaisi, että Suomen lippua ei kannata nostaa enää salkoon, kun itsenäisyys on menetetty. Epäluulo Brysselin herroja ja rouvia kohtaan jäi sieluun jäytämään.

Näinä levottomina aikoina on myönnettävä, että Euroopan unionin ulkopuolella olisimme orvon pirun osassa.

EU:hun ja euroon mentiin, ei mahtanut mitään. Ensin pelättiin, että alueelliset murteet häviävät globalisaation myötä. Nyt on käynnissä taistelu koko suomen kielen aseman puolesta. Tässä kamppailussa ei ole määritelty samanlaista päivämäärää, kuten EU:hun liittymisessä, jolloin lopputulos on selvä. Me suomalaiset ratkaisemme jokapäiväisessä elämässä, vaihdammeko äidinkielen automaattisesti englantiin.

Sodexon teettämässä tuoreessa kyselyssä selvitettiin maahanmuuttajien suhtautumista suomen kieleen. Moni vastaaja toivoi, että suomalaiset antaisivat heille mahdollisuuden harjoittaa suomea työelämässä ja vapaa-ajalla. Yli 60 prosenttia vastaajista kertoi tilanteista, joissa aloitti syntyperäisen suomalaisen kanssa keskustelun suomeksi, mutta tämä vaihtoi keskustelukielen englantiin.

Minusta Norstatin toteuttaman kyselyn tulos on toivoa antava. Maahanmuuttajilla on halua opiskella suomen kieltä, kunhan kantaväestö antaa siihen mahdollisuuden. Jostain kumman syystä meillä vaaditaan usein tulijoilta täydellistä suomen kielen hallintaa. Vanheneva Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Yhteiskunnan ja yritysten on satsattava resursseja suomen kielen koulutukseen. Sitä kautta ulkomaalaiset pääsevät kaveripiireihin ja harrastusporukoihin, juurtumaan tähän maahan.

Julkisuudessa esiintyy lyhytnäköisiä puheenvuoroja, että luovutaan kansainvälisen vetovoiman takia kokonaan oman äidinkielen käytöstä. Se on kielen suomettumista eli nöyristelyä maailman kielen edessä. Kärjistäen samantyylistä alamaista käytöstä, mitä on harjoitettu Neuvostoliiton ja Brysselin suuntaan.

Mihin on kadonnut kansallinen itsetunto? 200 vuoden määrätietoinen työ suomen kielen puolesta uhkaa mitätöityä, jos koulutus, asiakaspalvelu, media, kulttuuri ja tiedemaailma muutetaan pala palalta englanninkieliseksi. Toivottavasti asia otetaan vakavasti hallitusneuvotteluissa. Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen tilaama selvitysraportti kansalliskielten asemasta korkeakouluissa on hyvä pohja jatkotoimille.

Taloyhtiön hiekkalaatikolla olen jutellut toisen perheenisän kanssa, joka opettelee parhaillaan suomen kieltä. Ymmärrämme toisiamme, kun puhumme tarpeeksi hitaasti ja yksinkertaisesti.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja