Yksityistiet ovat elintärkeä osa huoltovarmuuttamme ‒ noin 90 prosenttia teollisuuden käyttämästä puusta lähtee jalostettavaksi niiden varsilta

Teiden kunto on jo vuosikymmeniä ollut jokakeväinen puheenaihe. Julkisuudessa päähuomio on valta- ja kantateiden päällystevaurioissa.

Vähemmälle huomiolle jää valtaosa Suomen teistä, vaikka yksityisteiden merkitys muun muassa maa- ja metsätaloudelle sekä yrityksille on vähintäänkin yhtä tärkeä.

Yksityisteitä on noin 370 000 kilometriä, kun valtion hallinnoimia teitä on noin 80 000 kilometriä.

WSP Finlandin tekemän selvityksen mukaan yksityisteiden varrella on arviolta noin 30 000 yritystä, 40 000 maatilaa, 250 000 omakotitaloa ja 190 000 kesämökkiä.

Yksityisteiden varsilla asuu yli puoli miljoonaa ihmistä, tienkäyttäjiä on noin kaksi miljoonaa.

Näiden lisäksi noin 90 prosenttia teollisuuden käyttämästä puusta lähtee jalostettavaksi yksityisteiden varsilta. Myös tuulivoimaloiden rakentaminen ja kunnossapito ovat yksityisteiden varassa.

Monet yksityisteiden käyttäjistä eivät tiedä, että niiden kunnosta ja ylläpidosta vastaavat tiekunnan osakkaat eli kiinteistöjen omistajat. Kunnat ja valtio avustavat yksityisteiden kunnossapitoa, mutta valtaosa kustannuksista jää osakkaiden maksettavaksi.

Teiden korjausvelka on noin 1,5 miljardia euroa. Väyläviraston kunnossapito-osaston johtajan Magnus Nygårdin mukaan tieverkon korjausvelka kasvaa vähinään kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Väylävirasto arvioi, että tämän vuoden lopussa huonokuntoisia teitä on noin 7 800 kilometriä ja tilanne pahenee nopeasti.

Destian arvion mukaan ensi vuonna huonokuntoisten teiden pituus on jo lähes 9 000 kilometriä. Se on suhteellisen paljon, koska päällystettyjä teitä on noin 51 000 kilometriä. (Yle 23.5.)

Destian vanhemman asiantuntijan Pertti Virtalan mielestä tiet ovat nyt ennätyksellisen huonossa kunnossa siinä mielessä, että huonokuntoisia päällystettyjä teitä on enemmän kuin koskaan.

Korjausvelkaa pystyttiin vuonna 2020 hieman jopa lyhentämään koronaelvytysrahan turvin. Teitä päällystettiin noin 4 000 kilometriä. Urakkaa helpotti öljyn alhainen hinta.

Nygård pitää tilannetta haastavana erityisesti vähäliikenteisellä tiestöllä, koska vähät rahat joudutaan käyttämään vilkasliikenteisimmille teille. Rahanpuutteen takia osa kestopäällysteteistä joudutaan muuttamaan sorateiksi.

Metsäkeskus Tapion johtava asiantuntija Kati Kontinen ihmettelee, miksi huoltovarmuuskeskustelussa ei ole nostettu esille kysymystä, kuinka varmistamme liikkumisen yksityisteillä, jos päästämme yksityistieverkostomme rapautumaan. (MT 6.5.)

Pääteiden huono kunto tiedetään, mutta Kontisen mukaan yksityisteistä ei tiedetä, missä kunnossa ne ovat. Hänen mielestään yksityistiet, ja erityisesti niillä olevien siltojen kunto, tulisi inventoida koko yksityistieverkon tilan selvittämiseksi. Selvityksen perustella niukkenevat varat pitää Kontisen mielestä laittaa oikeisiin kohteisiin.

Kontinen kysyi Yliö-kirjoituksessaan, kuinka varmistamme muun muassa huoltovarmuutemme ruokahuollossa tai energiapuunhankinnan osalta, jos meillä ei ole tietoa teiden kuljetuskelpoisuudesta.

Hän muistuttaa, että yksityistiet lisäävät kulkuväylinä myös suomalaisten sosiaalista yhdenvertaisuutta ja mahdollistavat sähkö- ja televerkkojen rakentamisen sekä huollon.

Huoltovarmuus, poliisi, pelastustoimi sekä puolustusvoimat tarvitsevat yksityisteitä.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa, joten tieverkosto – erityisesti koko maan kattava laaja yksityistieverkosto – on elintärkeä osa huoltovarmuutta. Jos tiestön annetaan edelleen rapautua, sen korjaaminen tulee koko ajan kalliimmaksi.

Hyväkuntoiset kulkuväylät ovat myös tasa-arvokysymys ja ympäristöteko.