Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan. Niitä myös riittää. Siitä pidetään Suomenkin osalta huolta ainakin EU:n, kansallisilla, maakunnallisilla ja paikallisilla päätöksillä.
Sääntöjä on mielekästä opiskella ja noudattaa, kun ne koetaan järkeviksi ja tarpeellisiksi. Kasvaneet hallintokoneistot tuottavat kuitenkin yhä useammin säännöstöä, jotka ovat ristiriidassa arkijärjen ja toimivien käytäntöjen kanssa.
Mehevä esimerkki jälkimmäisistä ovat vuodenvaihteessa voimaan tulevat, kotiteurastuksessa syntyvää teurasjätettä koskevat määräykset. Jatkossa sikojen ja märehtijöiden teurasjätteet on lähes koko maassa toimitettava käsittelylaitokseen Honkajoelle.
Vaatimus sivutuotteiden hävittämisestä laitoksessa tulee suoraan EU:n säädöksistä. Ne on laadittu tiheän asutuksen ja intensiivisen kotieläintuotannon näkökulmasta ja istuvat Suomen oloihin huonosti.
Kotiteurastus on nimensä mukaisesti pienimuotoista touhua. Asetuksen tarkoittamaa jätettä syntyy koko maassa vuosittain noin kolme miljoonaa kiloa.
Suomen maapinta-alaan suhteutettuna teurasjätettä kertyy siis 100 grammaa hehtaarille. Se ei kuulosta ongelmalta vaan yhdeltä ilon päivältä närheille ja variksille.
Vakavasti ottaen kyse on jälleen täysin tarpeettomasta säätelystä, jossa ylhäältä saneltu pykälä voittaa järjenkäytön. Määräys edustaa huonoa hallintoa myös siinä, että noudattamisen lisäksi myös asetuksen valvonta on vaikeaa.