Ruoka ei jakaudu maailmassa tasan. Epätasa-arvon ääripäistä löytyvät monien kehitysmaiden nälänhätä ja länsimaiden ylensyönti.
YK:n elintarvikejärjestö FAO:n tuoreen raportin mukaan maailmassa ei ole varsinaista ruokapulaa. Jopa kolmannes maailman ruuasta joutuu hukkaan. Se ei päädy koskaan ruokapöytään, vaan häviää tai pilaantuu matkalla sinne.
Ruokaa haaskataan kaikkialla maailmassa. Kehitysmaissa ruokaa tuhoutuu eniten sadonkorjuun ja varastoinnin yhteydessä. Teollisuusmaissa vallitseva runsaus johtaa taas siihen, että ruokaa pilaantuu hyllyihin ja sitä heitetään surutta roskiin.
Määrät ovat valtavia. Käytännössä maailmalla haaskataan ruokaa Suomen vuotuisen sadon verran joka päivä. Jos hävikki saataisiin talteen, siitä riittäisi jokaiselle maailman noin miljardille nälkäiselle yli neljän kilon päivittäinen ruoka-annos.
FAO:n ruokahävikkilukuja on kritisoitu yliampuviksi. Toki arvioihin pitää aina suhtautua kriittisesti, mutta tuskin ne tässä tapauksessa aivan metsässä ovat. Joka tapauksessa luvut kertovat, että maailman ruokahuollossa on paljon korjattavaa.
Ruuan hävikki liittyy myös kahteen muotiasiaan; puheisiin ruuan kalleudesta sekä ympäristövaikutuksista. Mitä enemmän ruokaa haaskataan, sitä kalliimmaksi se tulee niin kuluttajalle kuin ympäristöllekin.
Suomen kaltaisissa vauraissa maissa ruokahävikki painottuu ketjun loppupäähän – kaupan ja ravintoloiden lisäksi ruokaa heittävät pois myös kuluttajat. Ruuan edullisuus kuluttajalle näkyykin siinä, että ruokaa ostetaan enemmän kuin tarvitaan.
Tällä viikolla vietettävä ruokahävikkiviikko herättelee suomalaisia kestävämpään ruokatalouteen. Rahaa ei kulu yhtään enempää, jos hankinnoissa määrää korvataan laadulla.
Yli 100 miljoonan kilon vuotuisessa ruokahävikissä suomalaisilla riittää korjaamista. Vastuullista ruokataloutta on myös lähellä tuotetun ruuan suosiminen.