Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta on hyväksynyt esityksen, jonka mukaan energiapuulle tulisi laatia kestävyyskriteerit. Valiokunta on hyväksymässä komission linjan.
Esitys kuulostaa hyvältä. Polttoon ja ylipäätään bioenergiaksi ei pitäisi ohjata puuta, jolla on parempaakin käyttöä. Bioenergiaa pitää edistää, mutta se ei saa sotkea muita materiaalivirtoja, tässä tapauksessa raaka-ainevirtaa puuta käyttävään teollisuuteen.
Käytännössä asia on paljon monimutkaisempi eikä ole ollenkaan varmaa, että kestävyyskriteerit toimivat suunnitellulla tavalla. Lopputulos voi olla täsmälleen päinvastainen kuin on tarkoitettu.
Jos esitys tulee voimaan, jokaiselta metsänomistajalta voidaan vaatia erillistä suunnitelmaa, jolla kestävyys osoitetaan. Tuloksena on hirvittävä byrokratia ja sotku, josta ei hyödy kukaan. Teollisuuden kattiloissa kaikki hake näyttää senkin jälkeen samalta.
Teollisuuden pyrkimys on ollut rakentaa järjestelmä, jossa pienpuu ei menisi suoraan energiaksi. Huomaamatta on jäänyt, että tällainen järjestelmä on jo olemassa. Kun puusta maksetaan mikä kuuluu, puu liikkuu juuri sinne mihin pitääkin. Tällaiset direktiivit kuuluvat suunnitelmatalouteen, eivät markkinatalouteen.
EU:n biopolttoainepolitiikka on ollut koko ajan yhtä eestaas-liikettä. Ensin piti satsata pellolla tuotettuihin biopolttoaineisiin, joista saadaan etanolia. Seuraavaksi päärooliin tuli puu. Nyt sitten puulle asetetaan käyttörajoituksia.
Kun tätä menoa mennään, lista alkaa loppua. EU:n olisi vähitellen alettava tietää, mitä se tekee. Olisi lopetettava tanssiminen ympäristöjärjestöjen jatkuvasti muuttuvan sävelen tahdissa.