Joskus peruna on enemmän kuin peruna – Venäjällä tätä hetkeä eletään nyt

Hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kyky pitää yllä yhteiskuntansa kannalta keskeisiä rakenteita rapautuu, hitaasti mutta yhä selvemmin.

Nyt venäläisiä uhkaa perunapula, jonka jopa presidentti Vladimir Putin on joutunut julkisesti tunnustamaan (MT 30.5).

Julkisesti tunnustettu ongelma miljardin kilon puutteesta on isompi kuin heti huomataankaan. Peruselintarvikkeiden riittävyys on kaikissa sotaa käyvissä maissa tärkeimpiä asioita, joista valtion johdon on vain kyettävä pitämään huolta.

Köyhille venäläisille peruna on peruselintarvike, jota käytetään paitsi ruuaksi myös alkoholin raaka-aineeksi.

Myös viljan riittävyys saattaa koitua Venäjälle ongelmaksi. Tärkeällä Rostovin alueella on kärsitty kuivuudesta ja kylmyydestä, jo toisena vuotena peräkkäin (MT 30.5).

Vanhan sanonnan mukaan venäläiset ovat mestareita selviämään pahoistakin kriiseistä vaikka perunakuopassa. Toki sillä edellytyksellä, että kuopassa on jotain syötävää.

Aivan heti ruoka ei Venäjälläkään lopu. Siitä pitävät huolet ystävällismieliset valtiot, jotka kuitenkin pystyvät nyt nyhtämään viennistään aiempaa parempaa hintaa.

Elintarvikemarkkinoiden ongelmat ovat kuitenkin omiaan lisäämään Venäjän yhteiskunnan haavoittuvuutta.

Vaikka Putinin hallinto tekee kaikkensa sotatilan ulkoistamiseksi pelkästään rintamalle, poikkeusolot säteilevät väistämättä yhä useammalle venäläiselle myös Moskovassa ja muissa suurkaupungeissa.

Inflaatio laukkaa kovaa vauhtia ja koko maa toimii yhä vahvemmin pelkästään sotatalouden varassa. Venäjä ei pysty tuottamaan enää innovaatioita, joilla olisi vientipotentiaalia edes rauhan aikana.

Se joutuu toimimaan läntisen yhteisön hylkimänä, josta viimeisin esimerkki oli joutuminen boikottiin myös ensi talven olympialaisista.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ailahtelevat hankkeet rauhan välittämiseen Ukrainan ja Venäjän välillä ovat hiipumassa.

Tällä hetkellä näyttää selvältä, ettei Venäjä edes halua neuvotella rauhasta. Se hyökkää edelleen silmittömästi Ukrainan siviili-infrastruktuuria vastaan ja ukrainalaisarvioiden mukaan ryhmittää joukkojaan uuteen massiiviseen kesähyökkäykseen.

Samalla Trumpin toiveikkuus kaupallisten suhteiden palauttamiseen Venäjän kanssa näyttävät kärsivän haaksirikon.

Etenkään eurooppalaisilla yrityksillä ei ole uskallusta eikä halua lähteä vihamielisen Venäjän epävarmoille markkinoille. Niin suuria tappioita ne Venäjän sodan aloittamisen jälkeen ovat kärsineet.

Surullisinta tilanteessa on, että Putinin hallinnon on pakko jatkaa sotimista, koska se ei näe muuta mahdollisuutta.

Rauhan solmiminen edes nykyisille rajoille olisi Putinille vaikeaa. Siitä seuraisi ikäviä kysymyksiä raskaista tappioista, joita venäläiset ovat kärsineet vastineeksi raunioiksi tuhotuista maa-alueista.

Myös koko venäläisen yhteiskunnan rakenne alkaa muistuttaa korttitaloa, joka perustuu pelkästään sotatalouden tuottamalle kansantuotteelle.

Harmillista venäläisten kannalta on myös se, ettei maalla ole minkäänlaista taloudellista näkymää pitkään aikaan rauhan tai tulitauon jälkeenkään.

Lisämurheita Venäjän johdolle aiheuttavat alhainen syntyvyys ja sodasta aikanaan palaavien miesten sijoittaminen siviiliyhteiskuntaan pienille palkoille aineelliseen köyhyyteen.

Rauhan aikaansaaminen Ukrainaan näyttää tällä hetkellä epärealistiselta toiveikkaista puheista huolimatta.

Vielä vaikeammalta näyttää Venäjän paluu normaaliin kanssakäymiseen läntisten maiden kanssa.

Muun muassa Saksan lupa Ukrainalle käyttää antamiaan aseita pitkän kantaman iskuihin on merkittävä käytännön lupa.

Ratkaisu on venäläisten omissa käsissä. Nykyinen perunapula ei vielä asiaa ratkaise, mutta se saattaa olla odotettu merkki muutoksesta.