Euroopan komissio menee ideologia edellä puuhun

Euroopan komission kunnianhimoinen päätavoite on Green Deal eli vihreän kehityksen ohjelma. Siihen liittyy todella suuri määrä erilaisia lainsäädäntöhankkeita. Ne koskevat maataloutta, energiaa, liikennettä, rahoitusta, teollisuutta sekä ulkosuhteita.

Lainsäädäntöhankkeilla tähdätään siihen, että Eurooppa olisi ensimmäisenä maanosana hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää komission mukaan päästöjen huomattavaa vähentämistä, investoimista huippututkimukseen ja innovaatioihin.

Suomella on komissiotakin kunnianhimoisempi tavoite. Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

EU:n tavoitteissa ei suoraan puhuta metsistä, koska metsäpolitiikka on kansallista. Silti merkittävä osa EU:n esityksistä ja päätöksistä menevät syvälle metsään.

Esityksissä ja päätöstenteossa korostetaan, että ne perustuvat tieteeseen ja tutkimukseen. Näin asian pitäisi tietenkin olla teorian lisäksi myös käytännössä. Esimerkiksi kestävän rahoituksen ympäristökriteereitä (taksonomia) valmistelleessa, komission asettaman foorumin työryhmässä tiedettä ja tutkimusta sovellettiin monen asiantuntijan mukaan hyvin valikoidusti.

Muun muassa Metsäteollisuus ry:n metsäjohtajan Karoliina Niemen mukaan komission esityksen taustalla on kyllä käytetty tiedettä, mutta poimien osatotuuksia ja välttäen laajempaa tieteellistä näkökulmaa. Euroopan Metsäinstituutin (EFI) Brysselin edustajan Harald Mauserin mielestä tämän komission aikana valikoidaan niitä tieteellisiä tuloksia, jotka sopivat jo valittuun linjaan. (MT 30.11.)

Foorumin maa- ja metsätalousryhmiin kutsuttiin myös ulkopuolisia asiantuntijoita tuomaan valmisteluun lisää tiedepohjaisuutta. Yksi kutsutuista asiantuntijoista oli Hampurin yliopiston metsätalouden professori Michael Köhl.

Köhlin mukaan metsäalan asiantuntijoiden käsityksiä ei silti juurikaan otettu huomioon. Ympäristöjärjestöt jyräsivät valikoiduilla tutkimustuloksilla. Kriteerit keskittyivät yksipuolisesti metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Köhl arvelee, että esityksen laatijoilla on käsitys Euroopan metsistä jonkinlaisina satumetsinä. Hänen mielestään esitys on täysin kelvoton toteutettavaksi käytännön metsätaloudessa.

Esityksen yksi keskeisimmistä ongelmista on Köhlin mukaan, ettei niissä huomioida eurooppalaisten metsäekosysteemien suuria eroja.

Asiaan kiinnittää huomiota myös Metsä Groupin EU-yhteiskuntasuhdejohtaja Tytti Peltonen. Hänen mielestään toimintatapana oleva komission valtaa korostava malli ei tule onnistumaan. Siinä samoilla yksityiskohtaisilla kriteereillä yli Euroopan erilaisten kasvillisuusvyöhykkeiden yritetään säätää jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä ilman kohdemaan erityispiirteiden huomioonottamista. (MT 16.12.)

Euroopan metsänomistajien etujärjestön asiantuntijan ja pohjoismaisen metsänomistajajärjestön koordinaattori Maria Pohjalan mukaan metsäalan ääni kuuluu, mutta sitä ei oteta huomioon päätöksissä. Tämä näkyy hänen mukaansa asenteissa ja siinä, miten metsäalan asiantuntijoille puhutaan.

Suurin ongelma Pohjalan mukaan on yksipuolisten tutkimustulosten käyttäminen ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen. Hän korostaa yhtenäisten kantojen merkitystä, kun Suomi tulee valtiona Brysseliin kertomaan metsäasioista. Ristiriitainen kanta on helppo ohittaa.

Suomessa ja muissa EU:n metsäisissä maissa on tuskailtu, ettei EU-pöydissä tunneta metsätaloutta. Vaikuttaa, että tiedon puutetta suurempi ongelma ovat vahvat asenteet, jotka estävät tiedon saamisen. Metsäalan asiantuntijoita ei haluta kuunnella, vaan komissio haluaa mennä ideologia edellä puuhun.