Johtajakilpa pakottaa MTK:n uusiin avauksiin

Euroopan maataloustuottajajärjestön pääsihteerin Pekka Pesosen (kesk.) ilmoittautuminen MTK:n puheenjohtajakisaan sähköisti tiistaina tunnelman kotimaisessa tuottajajärjestössä. Kokeneen eurooppalaisen edunvalvojan heittämä haaste MTK:n pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Juha Marttilalle (kesk.) tuli yllätyksenä keskellä syvää maatalouden kriisiä.

Vaikka maatilojen kannattavuus on Venäjän hyökkäyssodan seurausten takia kärjistynyt nyt äärimmilleen, kriisin juuret ovat paljon kauempana. Maatilojen tuotantokustannusten ja omista tuotteista saatavan hinnan välinen ero on kasvanut ainakin 15 vuoden ajan.

Kotimaan markkinoilla kannattavuuskierteen syitä ovat muun muassa kaupan keskittyminen ja elintarviketeollisuuden heikkous. Kun teollisuus on jäänyt S- ja K-ryhmän armoille, maataloustuottajille on ketjussa herunut vuosi vuodelta vähemmän.

Vaikka tuotannon määrä on pysynyt samana, siitä saatava yrittäjätulo on pysynyt viimeisten vuosien ajan käytännössä samana lannoitteiden, energian ja muiden kustannusten nousun edessä.

Tämä on syytä pitää mielessä, kun maataloustuottajien etujärjestön toimintaa arvioidaan.

MTK ei pysty enää sopimaan hinnoista, vaikka osa suomalaisista edelleen uskoo niin. Päinvastoin kilpailu- ja kuluttajaviranomainen seuraa tarkoin sekä kaupan että tuottajajärjestön sanomisia tulevasta hintakehityksestä.

Lainsäädäntöön puuttuminen ja tuottajien aseman vahvistaminen ei ole maistunut myöskään yhdellekään hallitukselle niin, että muutosta olisi tapahtunut. Kuluttajat ovat tottuneet edulliseen ruokaan. Se on sopinut myös poliitikoille.

Vasta nykyinen hallitus on herännyt asiaan, mutta toistaiseksi vähäisin tuloksin.

MTK on vaatinut muutoksia ruokaketjun toimintaan vuosia sekä Suomessa että Euroopan unionissa. Lisäksi järjestön edustajat vaikuttavat komiteoissa ja työryhmissä sekä ovat kuultavina, kun kansallista tai eurooppalaista lainsäädäntöä valmistellaan.

Sen sijaan ruokaketjun kannalta olennaisimpaan, kaupan ja teollisuuden sopimuksiin, MTK:lla ei ole mahdollista vaikuttaa.

Silti tuottajien kiukulle ja mielipahalle omaa järjestöään kohtaan on perusteita. Peruskysymys kuuluu, onko järjestö kyennyt turvaamaan jäsentensä elinkeinon taloudellisen menestyksen tavalla, jota on ollut kohtuullista odottaa.

MTK:n valtuuskunnan puheenjohtajan Eerikki Viljasen (kesk.) mukaan on selvää, että kentällä on tyytymättömyyttä maatalouden tilanteeseen. ”Yhtä selvää ei kuitenkaan ole, kuinka paineita pitäisi purkaa ja tilannetta parantaa”, Viljanen sanoo (MT 18.10).

Tässä on MTK:n puheenjohtajavaalin kannalta olennaisin kysymys. Riippumatta siitä , kuka on puheenjohtaja ja ketkä valitaan muihin vastuullisiin tehtäviin, MTK:n toiminnan odotetaan muuttuvan.

Marttilan asema järjestönsä johdossa on ollut hyvin vahva. Viimeksi tiistaina liittojohtajien kokouksessa alueelliset puheenjohtajat totesivat puheenjohtajan nauttivan täyttä luottamusta.

Kysymys on samalla luonnollisesti myös liittojen oman toiminnan uskottavuudesta. Puheenjohtaja ei päätä linjasta yksin. MTK on edennyt tavalla, jonka järjestökenttä on laajalti hyväksynyt.

Vaikka Pesosen ehdokkuuden taakse ei ole ainakaan toistaiseksi ilmaantunut kovin paljon tukea, hän on vahva haastaja ja järjestön herättäjä. Pesosen ehdokkuudesta puhuttiin jo 16 vuotta sitten, kun silloinen puheenjohtaja Esa Härmälä astui sivuun.

Etujärjestölle henkilövaali on myös mahdollisuus. Yleiskeskustelun lisäksi on mahdollista löytää uusia avauksia, jotka vievät maaseudun elinkeinoja eteenpäin.

Tämä on etujärjestölle juuri nyt henkilövalintojakin tärkeämpää.