Eurooppalaisen maatalouspolitiikan (cap) suuntaviivat lyötiin Brysselissä pitkälti lukkoon perjantaina Euroopan unionin instituutioiden välisissä neuvotteluissa. Jäsenmaiden ministerit käyvät läpi sovintoesityksen alkuviikolla, mutta suuria muutoksia tuskin on enää tulossa. Vuonna 2023 alkavalla cap-kaudella EU suuntaa yhä enemmän varoja ilmasto- ja ympäristötoimenpiteisiin. Myös pieniä tiloja pyritään tukemaan aiempaa enemmän.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) johdolla valmistellut Suomen tavoitteet etenivät kohtuullisen hyvin. Täydellinen sopimus ei ole, mutta erityisesti kuuden prosentin lisärahoitus maatalouden seuraavalle seitsenvuotiskaudelle on jo itsessään tärkeä saavutus.
Suomi sai myös huomattavan määrän joustoja tapoihin, joilla ympäristö- ja ilmastohankkeita edistetään. EU hyväksyi suuren osan suomalaisten esittämistä erityisten olosuhteiden tavoitteista, mutta muun muassa turvemaiden tulevasta kohtelusta ei lopullista selvyyttä ole.
Turvemaiden suojelun ja maatalouskäytön yhdistäminen, talvikauden kasvipeitteisyydestä huolehtiminen ja viljelykierron säätely jäävät edelleen huomattavilta osin kansallisen päätöksenteon varaan.
Euroopan unionin pienten tilojen aseman parantaminen suhteessa suuriin on tärkeä periaatteellinen linjaus, joka tukee suomalaistakin perhetiloihin perustuvaa maatalouden perinnettä. Suomessa tilojen erilaiset koot eivät ole samankaltainen ongelma kuin muualla Euroopassa. mutta cap-päätöksen soveltaminen Suomeen kiinnostaa kovasti monia tilallisia.
Kun ilmastonmuutos joka tapauksessa etenee ja ruuasta tulee globaalisti yhä niukempi hyödyke, EU:n cap-linjaus antaa kuitenkin vahvan tuen estää maataloustuotannon valumisen suurten yhtiöiden alle. Se saattaa myös ehkäistä esimerkiksi kiinalaisten yhtiöiden jätti-investointeja EU:n alueella.
Ruokaa koskevan omavaraisuuden tavoite on myös Suomelle tärkeä. Sitä se on myös useimmille EU-maille.
Euroopan unioni pyrkii myös parantamaan maataloustyöntekijöiden asemaa sitomalla tuet kansallisen työlainsäädännön noudattamiseen. Tavoite on myös Suomen kannalta hyvä, mutta siinä piilee myös riski.
Kun EU lisää sanktioita, osa jäsenmaista saattaa olla haluton sanktioiden pelossa kehittämään omaa lainsäädäntöään. Vastaavasti Suomi ja muut tiukemman lainsäädännön maat voivat joutua yhä kovemman valvonnan ja sanktioinnin kohteeksi.
Vielä on epäselvää, kuinka EU:n cap-politiikassa suhtaudutaan uusien raivattavien peltojen tukikelpoisuuteen. Sopimuksessa on tällä hetkellä linjaus, jossa tukia myönnettäisiin myös uusille pelloille.
Suomi ja osa muistakin jäsenmaista toivoo toimien kohdistuvan nykyiselle peltopinta-alalle. Kysymys on paitsi toimien tehokkuudesta myös tuottajien ansaintamahdollisuuksista seuraavalla kaudella.
Vaikka maatalousministerit vahvistaisivat perjantaina syntyneen sovun alkuviikon kokouksessaan, kansallinen vääntö EU-sopimuksen tulkinnasta vasta käynnistyy. Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) ilmaisi jo tuoreeltaan pettymyksensä perjantain cap-sopuun (MT 25.6.).
Mikkosen mielestä capin ilmasto- ja ympäristötoimet jäivät liian heikoiksi. Ympäristöministeri kertoi haluavansa lisätä vaikuttavampia toimia kansalliseen päätöksentekoon.
Hallituksessa vihreiden toiminta onkin jo aiheuttanut hämmennystä. Puolue on muun muassa jarruttanut maatalouden kansallisen strategian lähettämistä lausuntokierrokselle. Tämä hidastaa saavutetun cap-sovun soveltamista käytäntöön.
Maataloustuottajan kannalta kansallinen riitely on harmillista. Tiloilla tarvitaan selvää näkymää lähivuosille. Cap-uudistus antaisi sille hyvän pohjan.
Maataloustuottajan kannalta kansallinen riitely on harmillista.