EU-tukien tarkastajat ovat Euroopassa nykyisin laaja ammattikunta. Uusia virkamiehiä on tarvittu, jotta suorien tukien valvonta olisi mahdollista.
Valvonta onkin pitkälle kehittynyttä – ainakin Suomessa. Suomalainen virkamies on tunnetusti osaava, mutta sen lisäksi myös tiukka ja tarkka. Joskus tiukkuus on saattanut mennä jopa saivartelun asteelle.
Suomessa elää käsitys, että valvonta ei välttämättä ole yhtä pikkutarkkaa kaikissa jäsenmaissa. Etelä-Euroopassa käytännöt voivat olla suurpiirteisempiä kuin kylmässä Pohjolassa, jota leimaa saksalais-ruotsalainen hallintokulttuuri.
Käsitys ei välttämättä ole väärä. Monet esimerkit osoittavat, että suhtautuminen asioihin voi vaihdella maasta toiseen. Se mikä on käytäntönä Suomessa, ei välttämättä päde Italiassa – ja toisin päin.
Tämän on huomannut myös Euroopan parlamentin maatalousvaliokunta. Valiokunta hyväksyi suomalaisen Petri Sarvamaan (kok.) esityksen virkamiehille annettavasta pakollisesta harjoittelujaksosta toisessa jäsenmaassa. Sarvamaan aloite on monella tavalla hyödyllinen.
Pakollisen harjoittelun tarkoituksena on yhtenäistää tarkastuskäytäntöjä koko EU-alueella. Tavoite on hyvä. Kun yhteisessä EU:ssa kerran ollaan, tulisi myös sääntöjen olla samat kaikille.
”Muissa maissa säädöksiä sovelletaan käytännönläheisemmin, eli toisin sanoen ollaan löysempiä”, sanoo Sarvamaa.
Käytännönläheisyys tarkoittanee samaa kuin maalaisjärki. Sitä tarvitaan epäilemättä myös EU:ssa.