Viljelypäätökset kannattaa perustaa koville laskelmille

Maatalouden heikko kannattavuus ja ruokaturva ovat nousseet tänä vuonna keskustelun kärkeen. Jo koronaviruspandemian alkaessa vuonna 2020 nousi kotimaassa keskustelu, että viljelijöiden pitää kylvää kaikki pellot, jotta ruokaturva Suomessa säilyy. Samanlaisia kehotuksia kuultiin tänä keväänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Kehotuksissa unohtuu kuitenkin usein talouden realiteetit. Tuotantoa ei ole järkevää lisätä, jos se tuottaa tappiota. Maaseudun Tulevaisuuden Viljateemassa (MT 10.8.) maanviljelijä Ilari Sundberg sekä ProAgrian johtava asiantuntija Sari Peltonen korostavat, että viljelypäätösten täytyy perustua talouslaskelmiin ja peltojen kasvukuntoon.

Sundberg kehottaa viljelijöitä laskemaan viljelykasveille katetuottolaskelmia tai teettämään laskelmat asiantuntijalla. Syytä olisi myös laskea tarkkaan, mitä tilan taloudelle tarkoittaisi, jos osa pelloista olisi koko ajan viherlannoitusnurmikierrossa.

Laskelmien tuloksille on myös oltava rehellinen. Jos katetuottolaskelma näyttää viljanviljelylle tappiota, täytyy viljelijän silloin tehdä uusia ratkaisuja eikä vain jatkaa olkapäitä kohauttaen entiseen malliin.

Maatalouden kannattavuuskriisin ratkaisemiseen tarvitaan toimenpiteitä koko ruokaketjussa. Kaupan on elintarviketeollisuuden kanssa kannettava vastuunsa siinä, että tuottajahinnat mahdollistavat kannattavan tuotannon.

Viljelijöiltä kriisi voi vaatia ajattelutapojen muutoksia. Tuotantomääriä pitää muuttaa markkinatilanteen mukaan, vaikka se ei ole helppoa eikä nopeaa. Joka vuosi ei ole taloudellisesti järkevää viljellä samoja viljoja samoja määriä.

Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä itse yksin. Koneisiin ja rakennuksiin sitoutuu maataloudessa paljon pääomaa. Tilojenvälisellä koneyhteistyöllä tai urakoitsijoiden käytöllä pystytään alentamaan kustannuksia ja työtaakkaa.

Peltonen toteaa, että viljanviljely on viimeiset kahdeksan vuotta ollut enemmän tai vähemmän tappiollista. Sundbergin mukaan nyt viljan hinnannousu korvaa kustannusnousun, mutta ei paranna tuotannon kannattavuutta aiempiin vuosiin verrattuna.

Vaihtoehtoja viljanviljelylle on siis etsittävä. Samoin kustannussäästöjä. Viljanviljelyn pitää olla yritystoimintaa eikä hyväntekeväisyyttä. Ei voida odottaa, että viljelijät tuottavat joka vuosi markkinan täyteen ruokaa, mutta tekevät sen tappiollisesti.

Peltonen muistuttaa, että poikkeuksellisesta hintojen ja kustannusten noususta huolimatta, satokasvien viljely kannattaa keskittää hyvätuottoisille peltolohkoille. Alle neljän tonnin jäävä viljan hehtaarisato tavanomaisessa tuotannossa kertoo ongelmista pellon kasvukunnossa. Jos lohkon kasvukunnossa on ongelmia, hukataan siinä helposti tuotantopanoksia, kun niille ei saada vastetta samalla tavoin kuin hyvätuottoisilta lohkoilta.

Hehtaarisadot ratkaisevat tänäkin vuonna paljon siinä, onko viljan hinta kustannuksia vastaavalla tasolla.

Nyt toivotaan poutaista syksyä. Kuivauskustannukset ovat yksinään yhtä suuret kuin peltoviljelyn muut energiakulut yhteensä. Satonäkymät lupaavat tällä hetkellä keskimääräistä viljasatoa, joka toteutuessaan kattaisi kotimaan kysynnän ja vientiinkin siitä riittäisi.

Mikään ei ole kuitenkaan vielä varmaan ennen kuin sato on laarissa. Markkinatilanne voi siten vielä muuttua lähikuukausina paljon suuntaan jos toiseen. Korkeiden hintojen ja kustannusten aikana myös riskit ovat korkeat. Viljelijältä vaaditaan nyt ennennäkemättömän kovaa ammattitaitoa niin peltotöissä kuin talouden hallinnassa.