Taantuma kurittaa kohta kaikkia, mutta erityistä osumaa ottaa nyt pääkaupunkiseutu

Asuntojen hintojen lasku on jo alkanut. Useiden arvioitsijoiden mukaan lasku jatkuu noin viiden prosentin vauhdilla myös ensi vuonna.

Tällä kertaa poikkeuksena on, että laskupaine kohdistuu ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle, jossa asuntojen hinnat voivat laskea vielä muuta maata enemmän.

Syynä on inflaation alentama ostovoima. Lisäksi sähkö ja ruoka saattavat kallistua vielä pitkään. Myös korkojen nousu on yllättänyt monet kaikista varoituksista huolimatta.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun asuntokauppa näyttää jähmettyneen kokonaan. Ostajat odottavat hintojen laskua ja myyjät pelkäävät sitä.

Ennen pitkää kohonneiden lainanhoitokulujen ja vastikkeiden paine pakottaa ensimmäiset myymään asuntojaan.

1990-luvun kaltaista romahdusta ei nyt odoteta. Erona on, että töitä näyttäisi tekeville riittävän. Sellainenkin ihme, että taantuman aikana podetaan työvoimapulaa, on mahdollista nähdä.

Optimistit odottavat tilanteen Helsingissä tasoittuvan ensi vuoden syksyllä, mutta varmaa se ei toki ole.

Asuntojen hintojen rajua nousua harva myöskään kaipaa. Jo tällä hetkellä Helsinki menettää asukkaitaan maan sisäisessä muuttoliikkeessä.

Maahanmuutto on toistaiseksi korvannut asukaskatoa, mutta tulevaisuudessa senkään varaan ei voi enää laskea.

Monet lapsiperheet ovat jo äänestäneet jaloillaan ja muuttaneet muualle paremman ja väljemmän asumisen perässä. Päätöstä ovat helpottaneet Helsingin varhaiskasvatuksen, päivähoidon ja terveyskeskusten ongelmat. Palkanmaksukaan kaupungilta ei tunnu it-järjestelmään liittyvien ongelmien takia sujuvan.

Myös keskustelu katuväkivallasta, nuorisorikollisten jengiytymisestä ja maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvistä ongelmista saattaa ruokkia halukkuutta muuttaa kauemmas.

Pääkaupunkiseudun näivettymistä ei toivo kukaan, mutta alueellisesti tasaisempaan väestörakenteeseen pitäisi nyt päästä.

Työvoimasta on pulaa kaikkialla ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella myös palkasta jää asumiskulujen vähenemisen jälkeen enemmän käteen.

Samalla maahanmuuttoa kannattaisi suunnata myös muualle kuin pääkaupunkiseudulle.

Työhön ja suomalaiseen yhteiskuntaan saattaa pienillä paikkakunnilla olla helpompi päästä käsiksi kuin metropolissa.

Kun seuraava hallitus joutuu joka tapauksessa leikkaamaan julkisia menojaan, mittavaan parin miljardin suuruiseen asumistukeen kannattaa nyt kiinnittää erityistä huomiota.

Siihen ei ole enää varaa, eikä sillä ole ainakaan syytä rahoittaa pääkaupunkiseudun gryndereitä ja vuokranantajia.

Seuraavan hallituksen kannattaisi nyt aloittaa uuden ajan aluepolitiikka ja etsiä talouden ja elinvoiman moottoreita eri puolilta Suomea.

Erityisesti korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten hajasijoittamista eri puolille maata kannattaisi ilman muuta jatkaa. Myös lukioverkostosta on syytä pitää kiinni.

Näillä keinoilla monet maakuntien kasvukeskukset säilyttävät iskukykynsä, maakuntien yritykset työvoimansa ja ympäröivä maaseutukin elinvoimansa.

Erityisesti gallupeja tällä hetkellä johtavan kokoomuksen ehdokkaat joutuvat nyt tunnustamaan väriä.

Olisiko jo aika kypsä sille, että aiemmin pääkaupunkiseudun laajentamista voimakkaasti ajanut kokoomus olisi kypsä tasa-arvoisemmalle aluepolitiikalle?

Moni kokoomuksen kannattaja on jo maalle etätöiden perässä muuttanutkin.