Kauppa kerää yhä ruokaketjun rahat

Kesko julkisti eilen torstaina tuloksensa vuoden kolmannelta neljännekseltä. Jo kolmellatoista edellisellä vuosineljänneksellä yhtiö on tehnyt ennätystuloksen, eikä heinä–syyskuun tulos rikkonut hienoa sarjaa: yhtiö teki kaikkien aikojen parhaan neljännesvuosituloksensa 14:nnen peräkkäisen kerran.

Hyvin on sujunut myös S-ryhmällä, joka raportoi viime viikolla marketkaupan myynnin kasvaneen tammi–syyskuussa 3,1 prosenttia. Kilpailuviranomaisten siunauksella kaksi suurinta vähittäiskauppaa on saanut vallata markkinoista yli 80 prosenttia.

Samaan aikaan kun vähittäiskauppa takoo markkinoilta rahaa kassaansa, ruokaketjun alkupää kärsii ennennäkemättömästä talousahdingosta. Arvioiden mukaan jopa viidennes tiloista joutuu tänä vuonna lopettamaan toimintansa. Maatilojen ahdinko ei ole helpottanut, vaikka kauppa on omien sanojensa mukaan avannut laajasti hankintasopimuksia ja korottanut teollisuudelle maksamiaan hintoja.

Kolmannella vuosineljänneksellä vahvasti voitollisen tuloksen teki myös norjalainen lannoiteyhtiö Yara, joka suunnittelee jakavansa tuloksestaan ylimääräisen osingon omistajilleen. Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme toteaa tämän lehden haastattelussa (sivu 7), että suunnitelmat ylimääräisen osingon jakamisesta eivät tunnu reilulta, kun maatiloja uhkaa samaan aikaan mennä nurin. Voitonjaon sijaan yhtiön pitäisi Halmeen mukaan tulla hinnoittelussaan viljelijöitä vastaan.

Halme muistuttaa, että vastuullisuudessa on huomioitava ekologinen, sosiaalinen ja pitkän ajan taloudellinen kestävyys. Tätä samaa pitää peräänkuuluttaa Yaran ohella myös vähittäiskaupan toimijoilta.

Varsinkin näkemys pitkän ajan taloudellisesta kestävyydestä vaikuttaa olevan vähittäiskaupalla kadoksissa. Jos kotimainen maataloustuotanto kuristuu hengiltä ja muuttoliike maaseudulta sen seurauksena kiihtyy, katoavat myös asiakkaat maakuntien kauppiailta ja osuuskaupoilta. Tuottajien vähentyessä voi olla myös vaikea pitää kiinni 80 prosentin kotimaisuusasteesta, jota sekä K- että S-ryhmä pitävät esillä omissa vastuullisuusraporteissaan.

Tavoite kotimaisuudesta on hyvä, mutta siihen ei saa pyrkiä hinnalla millä hyvänsä.