Söin täällä: Persiljasorbetti porkkanalastuilla pääsi yllättämään – Näsinneulan pohjoiset maut ja näkymät hemmottelevat kaikkia aisteja

Tuhkanieriä muikunmädillä oli ensiluokkainen alkupala. Kuva: Katja Lamminen

Poronvasa suli suussa. Kuva: Katja Lamminen

Tämän korkeammalla tuskin voi Suomessa syödä. Korkeanpaikan kammoisena rauhoitan itseni Tornion panimon Herutus-herukkaoluella ja hiljennyn ihailemaan maisemia. Ravintola pyörähtää ympäri noin 45 minuutissa, joten jokainen ilmansuunta tulee tutuksi.

Skandinaavisen pelkistetty sisustus on miellyttävä ja palvelu ystävällistä ja huomioivaa. Keittiön tervehdys on raikasta hernehummusta talon oman leivän kanssa. Alkupalan tuhkanieriä muikunmädillä ja savukukkakaalikreemillä on yksinkertaisesti tajuttoman hyvää. Odotukset kasvavat pääruuan poronvasaa kohtaan. Tarjoilijan mukaan poro on peräisin Kaldoaivin erämaasta Utsjoelta. File sulaa suussa ja vaihtelua annokseen tuo nyhtöporo. Kymmenen pistettä ja poromerkki!

Väliin tilasimme pienet juustopalat: Väinö-valkohomejuustoa ja jotain tanskalaista kovempaa juustoa päärynä-omenahillolla. Siten seuraa yllätys: lehtipersiljasorbetti makeilla, rapeilla porkkanalastuilla. Moinen innovatiivisuus on ilahduttavaa. Eipä olisi uskonut, että persiljasta saa jälkiruuan.

Sitten vuorossa on vielä varsinainen jälkiruoka, tai oikeastaan kaksi, koska keittiö toi aluksi väärät jälkiruuat, joten saimme syödä nekin talon piikkiin. Mansikat, jugurtti ja sorbetti ovat freesi yhdistelmä. Sen sijaan raparperia maitosuklaalla on hienoinen pettymys: vetisehköä kakkua, eikä suklaa juuri maistu.

Kaiken kaikkiaan Näsinneulan ravintola tarjoaa huikean elämyksen kaikille aisteille.

Lue myös:

Söin täällä: Kaksi vetyä vertailussa Lappeenrannassa – Kafiina hävisi niukasti Satama-Sannille, mutta syy jäi osin hämäräksi

Keppana Kellarin sisustuksessa ja olutvalikoimassa riittää ihmeteltävää – Liesjärven persoonallinen ravintola taitaa retrot pihviannokset