Kasvistuotteiden valikoima on laajentunut viime vuosina voimakkaasti. Kuva: Carolina Husu
Kasviproteiinien myynti laski: Suomessa valmistettavien tuotteiden raaka-aineet ovat usein ulkomaisia ja hinnat kalliita
Kasviproteiinien hinnoittelu ja alkuperämerkinnät hämmentävät kuluttajaa. Miksi Suomessa kehitetyt tuotteet valmistetaan yhä ulkomaisista raaka-aineista?Tilaajalle
Jos tässä makkarassa olisi lihaa, se olisi todennäköisesti halvempi. Kuva: Carolina HusuKasviproteiineista eli eläinpohjaisia tuotteita korvaavista kasvistuotteista toivotaan Suomelle uutta vientiveturia, ja niiden suunnitellaan ratkovan ruuan haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia.
Viime aikoina kasviproteiinien myynti on kuitenkin laskenut, K-ryhmällä 10 prosenttia ja S-ryhmällä ”muutamia prosentteja”. Tämä on ristiriidassa kaupparyhmien vastuullisuusohjelmien kanssa, joissa ne kertovat vähentävänsä kielteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksiaan.
Alkutuottajan ja kuluttajan näkökulmasta tuoteryhmään sisältyy paljon ristiriitaisuuksia.
Yksi ihmetyksen aiheista on tuotteiden hinnoittelu.
Ruuan hinta on inflaation vuoksi kohonnut. Kaiken järjen mukaan kasviproteiinien hinnan olisi pitänyt lihatuotteisiin verrattuna kohota vähemmän, sillä niiden raaka-aineen tuottamiseen kuluu huomattavasti vähemmän tuotantopanoksia.
Kun eläimiä ei hoideta eikä teurasteta, jää proteiinin tuottamisesta yksi erittäin merkittävä vaihe pois. Kauran viljelijälle jää Suomessa tällä hetkellä käteen noin 200 euroa tonnilta. Siipikarjan tuottaja saa saman rahan sadalta kilolta.
Vertailin tuotteiden kilohintoja S- ja K-ryhmän verkkokaupoissa. Tomaatin makuinen Nyhtökaura maksaa Prismassa 4,19 euroa, espoolaisessa Citymarketissa 4,49. Kilohinnaksi muodostuvat 17,46 ja 18,71 euroa.
Tuotteet ovat toki käyttövalmiita eikä niissä enää tule kypsennyshävikkiä. Samoin on kotimainen kalkkunaleike, jonka kilohinta jää edullisimmillaan noin 12 euroon.
Edullisimmat valmistuotteet löytyvät vertailuni perusteella Muulta. Silti kypsentämätön Muu Jauhis on kilohinnaltaan noin 13 euroa ja kotimaisen sika-nautajauhelihan hinta jopa alle 7.
Räikein löytämäni esimerkki ovat nakit. HK:n kotimaisten nakkien kilohinta on S-ryhmällä 3,54 euroa kilolta. Halvimmat kasvisnakit maksavat noin 14 euroa kilo.
Vegaaniliiton puheenjohtaja Karla Loppi vahvistaa havaintoni.
”Kasviproteiinit, tai oikeastaan ”lihankorvikkeet” ovat tietysti aina olleet kalliimpia kuin liha.”
”Tämä onkin kasvisproteiinituotteiden kohdalla tällä hetkellä se suurin ja merkittävin ero tavallisen kuluttajan kannalta. Kasvituotteista puuttuvat todella halvat vaihtoehdot – vähävaraisen vegaanin on käännyttävä soijarouheen ja papujen puoleen, kun taas vähävarainen sekasyöjä voi halutessaan syödä hyvinkin epäterveellisesti ja rasvaisesti ja – lihaa.”
Hinnoittelu tuntuu erikoiselta kahdesta eri syystä. Ensinnäkin kaupparyhmät korostavat vastuullisuusviestinnässään, että ruokavalion kasvispainotteisuus on heille sydämen asia.
Näin tekee esimerkiksi Lidl. Se julkaisi alkuvuonna strategiansa kasvispainotteisesta planetaarisesta ruokavaliosta.
Selataanpa Lidlin tarjouslehtiä. Huhtikuisessa numerossa on tarjouksessa kanafilettä, possun sisäfilettä, naudan ulkofilettä, frittimuikkuja, lohikukkoa, savustettua kirjolohta, kananugetteja, kinkkuleikkelettä, naudan uunipataa ja lihapullia.
Yhtään kasviproteiinituotetta tarjouksiin ei ole päätynyt, ellei lasketa kaurajugurttia. Sen kilohinta on alennuksessakin yli 4 euroa kilo.
Lidlin vastuullisuuspäällikkö Laura Kvissbergin mukaan ruokatottumukset muuttuvat, kun kasvisruuan etuja pidetään hyvin perustelemalla esillä.
Toimintatapa kuulostaa tehottomalta ja tähtää kaupan tulojen maksimoimiseen. Hinta-ajuri olisi varsinkin tällä hetkellä erittäin merkittävä kasviproteiinien menekin edistäjä.
Syyt lihan mainostamiseen löytyvät varmasti asiakkaiden ajatusmalleista. Suurimmalle osalle kuluttajista liha on tärkeää. Se koetaan tyydyttäväksi ja nautinnolliseksi osaksi ruokavaliota.
Halvan lihan löytäminen luo kuluttajalle voimakkaan onnistumisen kokemuksen. Siksi tuotteita kannattaa käyttää asiakkaiden sisäänheitossa.
Polkuhinnoittelu kuitenkin rapauttaa lihan hintamielikuvaa ja samalla lihantuotannon kannattavuutta. Hintaan keskittyminen korostaa tuontituotteiden ”paremmuutta”. Ne on yleensä mahdollista hinnoitella vielä halvemmiksi kuin kotimaiset tuotteet.
Vegejauhiksen ulkonäössä ollaan hyvin lähellä jauhelihaa. Kuva: Carolina HusuHalvimmat lihatuotteet sisältävät usein paljon suolaa ja kovaa rasvaa. Prosessoituja lihatuotteita suositellaan syötäväksi uusissa ravitsemussuosituksissa mahdollisimman vähän mutta trendi liikkuu tällä hetkellä toiseen suuntaan.
MT kertoi 26.5., että suomalaisten ostoskorien sisällöt ovat muuttuneet hintojen noustessa epäterveellisemmiksi.
”Kun hintalappu määrää ostoskorin sisällön, voi lähes huomaamattaan lipua kohti epäterveellisempää ruokavaliota. Silloin kuluttaa ruokaa, josta saa kaloreita, mutta ei ehkä tarpeeksi ravintoaineita”, liiketoimintajohtaja Minna Cousins Vaasanilta kertoi yhtiön toteuttaman kyselytutkimuksen tuloksista.
Hintojen lisäksi valintoja ohjaa tunnesyöminen. Se on ihmiselle yleinen ja luonnollinen reaktio, joka ohjaa mielihyvää tuottaviin ruokavalintoihin erityisesti stressaantuneena.
Tuntuu siltä, että kaupat ja elintarvikeyritykset ajattelevat kasviproteiinien olevan hyvätuloisia ja valistuneita kuluttajia varten tavallisten tallaajien sijaan.
Kun kasviproteiinituotteet ovat kalliita, ei vähätuloisen kuluttajan ole mahdollista valita terveellisempää ja ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa.
Kasvisruoka sinänsä on usein liharuokaa halvempaa. Linssit, pavut ja täysjyvä ovat edullisia proteiininlähteitä. Kuivatuotteista löytyy myös esimerkiksi härkäpapurouhetta, joka on edullinen ja täysin kotimainen kasviproteiinivaihtoehto.
Kuivatuotteiden valmistus ja maustaminen vaativat kuitenkin taitoa ja aikaa, varsinkin lihaan tottuneelta kuluttajalta. Lisäksi palkokasvit voivat aiheuttaa niihin tottumattomalle vatsakipuja, vaikka ne ovatkin terveellisiä.
Siksi käyttövalmiiden kasviproteiinien pitäisi olla matalan kynnyksen vaihtoehto.
Toiseksi kasviproteiinituotteiden hinnoittelussa kiusaa se, että monissa halvoissa tuotteissa eläinproteiinien osuutta on laskettu tai ne on poistettu kokonaan, mutta asiaa ei viestitä kuluttajalle. Se selviää tuotetietoja itse tutkimalla.
Esimerkiksi nakkien halpa hinta perustuu usein alhaiseen lihapitoisuuteen. Monet hyvin edulliset leivonnaiset, makeiset ja jopa jäätelöt ovat nykyisin vegaanisia.
Vegaaninen- leimaa ei silti välttämättä tuotteesta löydy. Syy voi olla ideologinen. Vegaaniset ruokatuotteet mielletään tietyn ihmisryhmän tuotteiksi. Niihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja sukupuolittuneita asenteita: Kasvisruoka tuntuu juuttuvan kurkkuun monelle miehelle.
Kauppojen agressiivinen tarjousmainonta ja tuotteiden hinnoittelu eivät varsinaisesti tätä tilannetta paranna.
Alkutuottajien näkökulmasta kasviproteiinien alkuperä on tärkeä ja tällä hetkellä ongelmallinen asia.
Härkis on yksi suomalaisista kasviproteiini-innovaatioista. Sen raaka-aineista 52 prosenttia on kotimaisia. Kuva: Carolina HusuVaikka Suomessa on mainostettu paljon kasviproteiineihin liittyviä kotimaisia yrityksiä ja innovaatioita, varsinaisten tuotteiden kotimaisuusaste jää usein vaatimattomaksi. Esimerkiksi Valion tuottamalla Nyhtökauralla se on 49 prosenttia, samoin Härkiksellä 52.
Ongelmana on jalostettujen proteiinijakeiden eli herne- tai kauraproteiinien saanti.
Raaka-aineen huonoa saatavuutta on nyt harmiteltu jo vuosien ajan. Tilanteeseen ei ole tulossa merkittävää käännettä, MTK:n vilja-asiantuntija Max Schulman kertoo.
”Proteiinijakeita tuottavan tehtaan kohdalla puhutaan kymmenien miljoonien eurojen investoinnista, ainakin jos halutaan ettei se ole pelkästään kotimarkkinan varassa. Ruotsiin tällainen tehdas on jo tulossa ja epäilen, että kohta samanlainen saattaa olla pystyssä myös Baltiassa. Tarvitaanko sellaista enää sitten Suomeen?”
Schulmanin mukaan kasviproteiinituotteiden raaka-aineen kotimaisuus jää varjoon, kun yritykset keskittyvät siihen, että tuotteet saadaan ylipäänsä tehdyiksi.
MTK yrittää omalta osaltaan edistää tilannetta satsaamalla viljelyyn niin, että tehtaan tarvitsemia raaka-aineita olisi saatavilla.
Härkäpapu on Suomessa ikivanha viljelyskasvi. Se on hyvä lisä sekä lautaselle että maataloustuottajan viljelykiertoon. Kuva: Kari SalonenWWF Suomen ruokaohjelman suojeluasiantuntija Elisa Niemi näkee tilanteen myönteisempänä. Hänen mukaansa suurimmalla osalla keskeisistä kasviproteiineja tuottavista yrityksillä on tavoitteena käyttää yhä enemmän kotimaista raaka-ainetta.
”Yritykset pilotoivat ja kehittävät nyt monien eri teknologioiden avulla ja monista eri raaka-aineista kasviproteiinituotteita. Monet uudet teknologiat ovat sijoituksina parempia kuin isolaattitehtaat, joka on esimerkiksi Ruotsissa ollut kallis investointi.”
WWF:n luotsaama Suomi kasvaa vegestä -verkosto pyrkii parantamaan raaka-aineen saatavuutta.
”Jos kotimaisen raaka-aineen toimitusvarmuudessa on vielä haasteita, yritykset eivät pysty alleviivaamaan raaka-aineen alkuperää”, Niemi kuvailee.
”Sekä maatalous- että elintarvikealan kannalta on tärkeää tarttua jo kertyneen osaamisen tarjoamiin mahdollisuuksiin nyt eikä vaikkapa neljän vuoden päästä. Esitykseen liittyvä yhteistyö on saanut yrityksiltä ja muilta organisaatioilta kiitosta ja yhteistyölle nähdään tarvetta jatkossakin.”
Olen Niemen kanssa täysin samaa mieltä. Kasviproteiinien problematiikan ratkaisemiseksi koko ruokaketjun on kannettava vastuunsa.
Kauppaketjujen on lopetettava kaksilla rattailla ratsastaminen. On aika tehdä kasvisproteiineista aidosti edullinen vaihtoehto kaikille kuluttajille ja lopettaa hyvin toimeentulevien ja ympäristötietoisten asiakkaiden rahastaminen.
Elintarvikeyrityksillä on yhdestoista hetki aloittaa kasviproteiinijakeiden valmistaminen Suomessa suomalaisista raaka-aineista.
Samalla on viranomaisten on varmistettava, että alkuperämerkinnät ja alkuperän merkitys viestitään myös kasviproteiinituotteiden ostajille vähintään yhtä vahvasti kuin eläintuotteiden osalta.
- Osaston luetuimmat
