Matkustaessa ongelmaksi muodostuu usein hyvän ravintolan löytäminen. Ruokailussa ei ole aina kysymys pelkästä vatsan täyttämisestä vaan myös hermojen lepuuttamisesta.
Tämän vuoksi ravintolaksi ei tohtisi valita sielutonta ketjupaikkaa. On häiritsevää, kun ruoka ja sisustus toistuvat hengähdystauosta toiseen.
Monen matkaajan tavoin ABC-ketjun menu pääsee hampaisiini lähinnä kritisoitavaksi. Valtaväylien varret villien lupiinien tavoin valloittanut etukorttionnela ylläpitää yllätyksetöntä tarjontaa, joka tasapäistää ja tylsistää maailmaa ateria kerrallaan.
Ravintoloita kiertäessä kuitenkin huomaa, että persoonallisuuden puute vaivaa ruokapaikkoja myös muilla tavoin. Ravintolat tuntuvat toistavan toistensa tarjontaa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa vaikuttavat olevan hampurilaiset.
Purilaisten suosio on sinänsä ymmärrettävä. Ne ovat maittavia, täyttäviä ja epäterveellisinä ihanan paheellisina.
Silti liika on liikaa. Olen päättyvän kesän aikana syönyt pikaruokapurilaisia, lounaspurilaisia, à la carte -purilaisia, rotulihapurilaisia, kasvispurilaisia, lähiruokapurilaisia ja purilaisbuffetin kolmenlaisia purilaisia.
Purilaispakotus koskee niin kivijalkaravintoloita kuin katuruokakojuja. Sämpylän täyttäminen pienellä variaatiolla apatisoi ruokatarjontaa ja matkantekoa siinä missä ketjupöperökin.
Olen alkanut toivoa, että uusien ravintoloiden ruokalistoilta ei enää löytyisi ainuttakaan hampurilaista.