Norppaa lautasella Saimaan rannalla – tämä sunnuntailounas jäi mieleen

Olen kiitollinen, että olen elämäni varrella päässyt vieraiden ihmisten ja perheiden ruokapöytiin, sillä erilaiset ruokailutottumukset ja ruokakulttuuri ovat aina arkea piristäviä kokemuksia.

Useinkaan en muista, mitä söin eilen tai mitä ruokalistallani oli edellisviikolla. Me suomalaiset olemme tottuneet laadukkaaseen ja turvalliseen lähiruokaan jopa niin paljon, että maailmalla harvinaislaatuinen antibioottivapaa liha on meille arkipäiväinen ostoskorin täyte.

Vierailin eräänä sunnuntaina Saimaan rannalla asuvan perheen luona ja sain kutsun yhteiselle sunnuntaiaterialle. Kiireistä arkea elävän perheen yhteinen rauhoittumien sunnuntailounaan äärelle on mielestäni pieni, mutta erittäin tärkeä asia.

Pöytä notkui lähiruuasta, ja myös minä kasasin lautaselleni selvästi tarvitsemaani suuremman annoksen. Ensimmäisen suutuntuman perusteella tein omat johtopäätökseni lihapadan raaka-aineista, mutta leukojeni liikkeen sai pysähtymään erään pöytäseurueen jäsenen lausahdus: ”Tänään syödään norppaa.”

Nopea yhteenveto ikkunasta näkyvän Saimaan ja norpanlihan välillä oli tällä kertaa väärä. Keskustelun jatkuessa ymmärsin lihan olevan peräisin vanhasta lypsylehmästä, jonka nimi oli ollut Norppa.

Juuri tälläiset todelliset lähiruokakokemukset ja ymmärrys ruuan alkuperästä ovat oiva syy hakeutua vieraaksi erilaisiin ruokapöytiin. Lisäksi yhteinen ateria vahvistaa ihmisten välisiä suhteita ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ruokailu on tärkeä perheen yhdessäolon hetki, joka on hyvä rauhoittaa hälinältä. Television ja puhelimien sijaan keskitytään nauttimaan toisten seurasta ja vaihdetaan päivän kuulumisia.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.