Missä leivokset? Artesaanileivonnaiskisassa ruisleipäruuhka, mutta vain kaksi makeaa herkkua

Sain syyskuussa kunnian olla Artesaaniruuan SM-kilpailujen yhtenä tuomarina. Minulle osui leipomosarja. Olin tyytyväinen, sillä seitsemän sillisäilykkeen tai viiden hillon sijaan pääsisin mutustelemaan pehmeitä pullia ja kielen vieviä leivoksia.

Paikan päällä Lappeenrannassa ilmeni, että sarjaan oli ilmoitettu 44 tuotetta. Niistä vain kaksi oli makeaa piirasta, loput suolaisia, ruisleipiä peräti toistakymmentä. Huh, siinäpä urakkaa.

Maistelimme ja arvioimme luokan toisensa jälkeen: kovat leivät, hapanjuurileivät, hiivalla nostatetut, rieskat… Yli kahdeksan tuntia pisteytystä ja väliin aina vain kulaus vettä.

Jokaisessa luokassa nousi voittajaksi tuote, jossa oli jotain omaperäistä ja uutta, kuten jouluisilla mausteilla sävytetty ruislastu tai puolukalla kostutettu juurileipä.

Ruisleivät muistuttivat kovasti toisiaan. Yksi oli saanut mausteekseen tervaa, toinen mustapippuria ja yhteen oli selvästi käytetty savuaromista riihiruista. Maukkaita ja rehtejä leipiä mutta monet aika isoja limppuja nykyperheiden tarpeisiin, totesimme.

Ihan viimeisenä maistelimme makeat piiraat. Hyvää kannatti odottaa, sillä nyt tuli yllätys: ohratäytteinen, rapeakuorinen karjalanpiirakka, jonka päälle oli pursotettu mustikansininen sopivan makea tuorejuustovaahto ja koristeltu pensasmustikoin ja orvokein. Mikä ihana innovaatio ja suussasulava herkku! Täydet pisteet ja heittämällä kärkeen.

Kahdeksan tunnin maistelu-urakka oli ohi ja vatsa pullollaan. Mainitsematta jäi, että toki söimme välillä lounaan, että jaksoimme tuomaroida, ja vielä jälkiruuankin. Se sattui olemaan pullavanukasta.