Maistoin Tabascoa ensimmäisen kerran ehkä neljän vuoden iässä. Isäni yllytti minut ja pikkuveljeni maistamaan veitsenkärjellisen verran tuota tulisten kastikkeiden herraa. Maku oli vahva, etikkaa ja suolaa ja poltetta alusta loppuun. En usko että pidin Tabascosta ensimmäisen kerran sitä maistaessani, mutta nykyisin en voi kuvitella eläväni ilman sitä.
Tabasco on yksi niistä peruselintarvikkeista, joita kotoani löytyy aina. Monesti useampia pulloja siltä varalta, että yksi sattuu loppumaan kesken.
Armeija-aikoina Tabasco-pullo oli metsäleireillä yhtä pakollinen varuste kuin makuupussi tai maiharit. Vaikka pakissa olisi ollut minkälaista törkyä hyvänsä, muutama tujaus Tabascoa ja matka makujen paratiisiin oli valmis alkamaan.
Viikon metsäkeikan päätteeksi leirin alussa avatussa pullossa oli jäljellä vain muutama hassu tippa.
En voi kuvitella pitsaa ilman Tabascoa, enkä kyllä kovin montaa muutakaan ruokaa. Välillä Tabasco-himo yltyy niin kovaksi, että valmistan jonkun pienen välipalan vain voidakseni lisätä siihen punaista kultaa.
Erään kerran päädyin jopa syömään kokonaisen ruokalusikallisen Tabascoa. Tämän voin sanoa olevan ainoa virhearvio, jonka olen kastikkeeseen liittyen tehnyt.
Viimeisin Tabascoon liittynyt onnistumiseni taas tulee parisuhderintamalta. Tyttöystäväni suhtautui tavatessamme kastikkeeseen erittäin torjuvasti. Hänen mielestään Tabasco maistui vain ”etikalta ja pahalta”. Vuosia jatkuneen käännytystyön ja satojen lämpimien voileipien jälkeen ääni kellossa on muuttunut täysin.
Kuuntelin ylpeänä, kun tyttöystäväni eräänä iltana kotiin tullessani kertoi tohkeissaan tehneensä Tabascolla maustettuja leipiä ja nauttineensa niistä suuresti. Saattaa olla, että pian talouteemme on hankittava vielä merkittävämpi Tabasco-varasto.
Loppuun haluaisin vielä sanoa: Tabasco, olet elämäni kastike!