Kolme viikkoa sitten se taas alkoi, loppukesän herukkasesonki.
Ensimmäisenä iltana poimin ämpärillisen herukoita. Täytin saavin vedellä. Hain varastosta kuusi pulloa korkkeineen ja upotin ne veteen. Halusin herättää pulloissa mahdollisesti uinuvat bakteerit.
Seuraavana iltana kuumensin uunin sataan asteeseen. Tyhjensin pullot vedestä ja laitoin uuniin. Kuolema pöpöille!
Kaadoin herukkaämpärin sisällön mehumaijaan, sekoitin joukkoon reilun kilon sokeria. Laitoin kattilaan vettä ja upotin korkit siihen.
Pari hellan levyä päälle, ja vartin päästä pääsin lorottelemaan mehua tulikuumiin pulloihin. Tiputtelin mehua pullot piripintaan, kiehuvasta vedestä poimin korkin päälle.
Mehua kertyi reilut viisi pulloa.
Kun pullot olivat täynnä, menin puutarhaan poimimaan ämpärillisen herukoita seuraavan päivän keittoa varten. Hain uuden satsin pulloja saaviin.
Näitä poiminta-keittoiltoja kertyi kymmenkunta. Herukkaähky alkoi olla melkoinen, kun lämpötila huiteli lähes 30 asteessa päivästä toiseen.
Harmitti, että samaan aikaan lämmitin taloa keittämällä mehua ja jäähdytin sitä ilmalämpöpumpulla.
Pakko oli kuitenkin toimia. Pitkän hellejakson takia sato meinasi kypsyä käsiin.
Aloitin valkoherukoista, sitten jatkoin punaisiin ja mustiin. Tein vain yhden herukan mehuja. Sekoittelen sitten valmiita mehuja sen mukaan, tekeekö mieli punamustaa vai valkopunaa.
Satoa tuli yllättävän paljon, vaikka leikkasin pensaita rajulla kädellä viime syksynä. Kukinta ja pölytys onnistuivat hyvin.
Kastelin pensaat pari kertaa perusteellisesti, ja se kannatti.
Mehua kertyi nelisenkymmentä pullollista. Kun parin päivän päästä poimin ja keitän karviaiset, meillä on pullollinen lähijuotavaa vuoden jokaiseksi viikoksi.