Pohjois-Lapin paras lohikeitto on tässä, mutta sen syöminen vaatii melkoista askellusta tunturin laelle

Onko ihminen valmis vaeltamaan pilkkopimeässä lumituiskussa ylämäkeen vain saadakseen lohikeittoa, sitä mietin taannoin ollessani Saariselällä. Marraskuun loppupuoli kun ei sinänsä kutsuvin ajanjakso kyseisessä kylässä ole.

Mutta sitäkin kutsuvampi oli ja on tieto siitä, mikä ylhäällä odottaa. Nimittäin jos tuulessa ja tuiskussa ylämäen kiipeää onnistuneesti, odottaa Kaunispään Huipussa varmuudella yksi pohjoisen pallonpuoliskon parhaista lohikeitoista.

Mikä tästä kyseisestä sopasta sitten ainutkertaisen tekee, siihen en aivan varmuudella osaa antaa vastausta. Mutta yritän.

Lähdetään tärkeimmästä. Keitossa on makua ja siinä on uskallettu käyttää kalakeiton vaatimalla tavalla myös suolaa. Kermasta en ole aivan varma.

Keitossa todellakin on lohta. Kalanpaloja ei tarvitse hakea suurennuslasilla vaan niitä uiskentelee vastaan tasaisella tahdilla.

Keiton kanssa pöytään tarjoiltavia leipiä hieman ensin epäröin, vaaleita kun olivat. Mutta maku veti tässäkin tapauksessa pidemmän korren ja huomasin mutustavani tyytyväisenä talossa paistettua vaaleahkoa leipää keiton kyytipoikana.

Huipun lohikeiton hinta on 18,50e. Onko se kallis, sitä voi pohtia. Mutta toisaalta olen myös syönyt muutamaa euroa huokeammalla vetisiä soppia, joihin todellakin tarvitaan suurennuslasia. Päätän siis, että hinta on leipineen hyvä.

Ja teinpä vielä empiiristä tutkimusta saariselkäläisten ystävieni suuntaan. Toinen tykkäsi enemmän äitinsä keitosta ja toinen totesi sopan olevan kylän paras.

Ehkä oleellisinta jälkimmäisessä vastauksessa oli se, että on kuulemma hyvää, vaikka perille menisi sitten ihan autolla.