Lappeenrantalaiselle Ullalle ansaittu elämäntyöpalkinto upeasta urasta keittiössä: ”Minulle raha ei merkitse kaikkea”

Suomen Keittiömestarit ry:n palkitsi ry:n puheenjohtajanakin 14 vuotta toimineen ja useasti palkitun konkari Ulla Liukkosen 9. maaliskuuta elämäntyöpalkinnolla. MT tavoitti jo viisikymmentä vuotta ravintola-alalla olleen Liukkosen, joka kertoi olevansa todella otettu palkinnosta.

”Se tuntui aika uskomattomalta. Vaikka olen tehnyt tätä elämäntyötä jo 50 vuotta, vieläkin minut löytää kattilan äärestä”, 16-vuotiaana ravintola-alalla aloittanut Liukkonen sanoo.

Liukkonen iloitsi palkinnostaan Facebookissa. Julkaisusta on tykännyt yli 1 200 seuraajaa ja onnitteluja on tullut satoja aina ulkomailta ja eduskunnasta lähtien.

Vaikka 68-vuotias Liukkonen onkin ollut jo tovin eläkkeellä, palaa hän ”harrastusten pariin” tiiviin tasaisesti.

”Nyt se ei ole enää työtä, vaan harrastus”, Taipalsaaren vanhalla kunnantuvalla vielä työskentelevä Liukkonen kertoo.

Liukkonen ehti toimia 14 vuotta Suomen Keittiömestareiden puheenjohtajana.

”Kun olin puheenjohtajana, minua sanottiin äiteeksi. Kun pidin kiitospuheen pestin päätteeksi, sanoin, että äitee en voi enää oikein olla, joten sanokaa vaikka minua mummoksi”, Liukkonen naurahtaa.

Liukkonen elää ja hengittää suomalaista ruokaa ja ruokakulttuuria. Kun suomen kokkimaajoukkue voitti kultaa, ei Liukkonen meinannut pysyä housuissaan – niin tärkeää ruoanlaitto hänelle on.

”Suomalainen ruoka on minulle aina lähellä sydäntä ja ennen kaikkea karjalainen ruoka, kun olen maalla kasvanut. Ruoanlaitosta en pääse mihinkään. Sitä jatka varmasti niin kauan kuin henki kulkee.”

”Olen tehnyt ja teen yhä pyyteetöntä työtä suomalaisen ruoan eteen. Minulle raha ei merkitse kaikkea.”

Parhaimmiksi hetkiksi urallaan Liukkonen mainitsee Suomen Keittiömestareiden liittopäivät.

”Siellä on omien joukossa. Silloin tuntee, että on osa isoa perhettä. Kaikilla on samat huolet, mitkä korostuvat varsinkin nyt, kun eletään hurjaa murrosaikaa”, Liukkonen toteaa.

Yksittäisistä hetkistä Liukkonen nostaa esille Vuoden keittiömestari -palkinnon sekä Maailman keittiömestareiden liiton käädyt, jotka on myönnetty hänelle.

”Kuitenkin jokainen päivä on minulle kohohetki, kun nousen sängystä ja olen elossa”, Liukkonen naurahtaa.

Liukkonen on laittanut urallaan ruokaa aina presidentistä yksittäisille asiakkaille. Mitään mieluisinta asiakasta hän ei osaa kuitenkaan sanoa.

”Laitan ruokaa kenelle vain. En katso, onko se presidentti vai tavan tallaaja. Ruoanlaitto pitää lähteä sydämestä. Me olemme kaikki samanlaisia ihmisiä – synnymme ja lähdemme samalla tavalla. Siltä osin olemme kaikki samalla maaliviivalla”, Liukkonen toteaa.

”Ruoka yhdistää meitä. Yhteisen pöydän ääressä olemme tasavertaisia. Itsekin, kun olen perheen kanssa joulupöydässä, on minulla harras olo.”

Liukkonen on ehtinyt 50 vuoden uransa aikana näkemään suoraan, miten ravintola- ja ruokakulttuuri on muuttunut. Hän nostaa suurimpana asiana esille yhteisöllisyyden, joka on monista keittiöistä kadonnut.

”Jos sanotaan suoraan, silloin, kun olen aloittanut, olivat työkaverit tosi hyvä kavereita keskenään. Silloin jaettiin surut, murheet ja ilon aiheet. Minusta on tullut työkavereiden kummikin. Nyt välittäminen on vähän unohtunut. Ennen tehtiin rakkaudesta ruokaan ja saatiin pientä korvausta. Nyt se tuntuu olevan monessa paikkaa toisin päin”, Liukkonen toteaa.

”Alalla ollaan nyt vähän pohjamudissa. Pian meillä ei ole enää kokkeja, kun tekeminen menee tosi kansainväliseksi. Suomalaisten tulisi uskoa omaan tekemiseen ja suomalaisiin raaka-aineisiin. Mehän olemme siinä maailmassa ykkösiä.”

Vaikka alalla tällä hetkellä onkin tiukkaa, peräänkuuluttaa Liukkonen yrittäjyyttä ja positiivista asennetta.

”Suurimpia vaikuttajia on elämänasenne. Onhan elämässä suruja ja murheita, ja joka päivä saa lukea, että joku ravintola on mennyt kiinni tai on muuten tiukkaa. Pitää vain koittaa nousta ja ottaa suunta ylöspäin – aivan kuin se on ihmisen elämässäkin tehtävä”, Liukkonen painottaa.

Varsinkin nuorissa Liukkonen näkee paljon potentiaalia. Liukkonen kävi viime vuonna kertomasta työstään 8- ja 9-luokkalaisille, yhteensä 400–500 oppilaalle.

”Nuoret kuuntelivat tosi tarkkaan. Kun olen helposti lähestyttävä, on aihekin helpompi lähestyä. Heille kerroin, että pitää uskoa omaan tekemiseen ja kokeilla yli rajojenkin. Nuoret pitää ottaa ehdottomasti mukaan tekemiseen”, Liukkonen lopettaa.