Ruokahävikin pitäisi olla ilmastoruokaohjelman keskiössä

Lihansyönnin vähentäminen hiertää hallitusta ja puoluejohtajat kinastelevat vaalitenteissä kasvisruoan edistämisestä. Ilmastoruokaohjelmaa pitää lähteä rakentamaan niin, että se on lähellä arkeamme ja että se sujahtaa käyttöön helposti.

Pieniä mutta tehokkaita tekoja.

Olin reilu vuosi sitten opettajan sijaisena lähialueella. Muistan ihmetelleeni, miten vähän lapset ottivat ruokaa – oli se liha- tai kasvisruokaa. Näkkäriä ja maitoa meni mukavasti mutta itse lämmintä ruokaa kovin maltillisesti.

Hävikin vähentäminen pitäisi olla ilmastoruokaohjelman keskiössä. Päästöjen ohella ruokahävikillä on suuret taloudelliset vaikutukset. Koulujen ruokahävikin on arvioitu aiheuttavan päivittäin noin 130 000 euron kustannukset, vuositasolla noin 25 miljoonaa euroa. Arvio on todennäköisesti alakanttiin, koska se ei sisällä̈ ruoanvalmistuksesta, palkoista tai kuljetuksista aiheutuneita kuluja. Eli vuositasolla voisimme käyttää yli 25 miljoonaa lisää euroja opetukseen jäteastioiden sijaan.

Tutkimusten perusteella kouluissa ruokahävikki on keskimäärin 20 prosenttia, kotitalouksissa noin kuusi prosenttia. Koulukeittiöiden ruokahävikki aiheuttaa vuodessa suurin piirtein saman verran päästöjä kuin 70 000 henkilöautoa.

Suunnitelmallisuutta ja ruoanvalmistustapoja pitäisi miettiä uudestaan: niin ettei ruokaa ylivalmisteta vaan tehdään sen verran kuin sitä menee. Menekkiä voidaan ennakoida tarkemmin, kun tutkitaan ruokamenekin tilastoja vuosien varrelta. Johdetaan tätäkin datalla.

Hyvänmakuinen, vaihteleva ja laadukas kotiruoka on yksi tapa vähentää ruokahävikkiä. Otetaan tässä huomioon lasten ja nuorten tottumukset. Kotimaisia raaka-aineita pitäisi suosia enemmän korvaamalla esimerkiksi ulkomainen riisi kotimaisilla perunoilla – näin saisimme lisättyä myös lähituotantoa.

Tärkein kysymys ei mielestäni ole se, vähennetäänkö lihansyöntiä, vaan se, miten varmistetaan, ettei ruoka päädy roskiin. Vastuullisuus ja keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei mielestäni tarkoita leikkauksia tai investointeja vaan maalaisjärkeä ja suunnitelmallisuutta.