”Avaa”, lukee kanapaketin kulmassa. Ei tarvitse käskeä, sitähän tässä yritetään!
Vai tarkoittaisiko tuo, että avaa tästä? Ei se ainakaan siitä aukene, vaikka kulmasta kiskoo kaikin voimin. Saksia tässä tarvitaan.
Onkohan pakkauksien suunnittelijoille koskaan tullut mieleen itse testata, saako heidän tuotoksiaan auki ilman puukkoja ja puntareita.
Ongelmia on edellä mainitun lihapakkauksen lisäksi muun muassa nestepakkauksissa (turhan muovikorkin kierteitä on liian vähän/liian paljon, mehu ei tule millään ulos/tulee ulos jo ravisteltaessa), jugurttipurkeissa (kansi irtoaa vain pieninä kaistaleina, pahvipäällys ei irtoa muovikiposta), jauhopakkauksissa (avatessa pöllähtää aina), säilykepurkeissa (kannen avaaminen aiheuttaa krampin käteen), uudelleen sulkeutuvissa leikkelepakkauksissa (leikkeleitä ei saa ulos/kansi ei pysy kiinni).
Tämän päälle tulevat liian pienet ja vaillinaiset tekstit tuoteselosteissa ja käyttöohjeissa. Aina ei pakkauksen päädystä löydy, mitä se sisältää. Useimmat meistä taitavat kuitenkin säilyttää paketin kaapissa vain pääty esillä.
Niille pakkaajille, jotka tunsivat piston sydämessään, suosittelen pientä kierrosta ruokakaupassa. Kilpailijalta saattaa löytyä liki valmis ratkaisu.
Kun joku vielä keksisi laittaa kuluttajan kannalta yksiselitteisen, helposti havaittavan muovipakkauksen kierrätettävyydestä kertovan merkin. PE-LD, 05, PE-HD tai 03 kertovat varmaan muoviteollisuuden prosessi-insinöörille tärkeitä asioita, mutta kuluttajalle riittää tieto, voiko kierrättää vai ei.