Sari Puumalainen, Teresa Välimäki, Laura Riihelä: Kansallisteatterin näyttelijöiden reseptikirja, 143 s. Otava. Kuva: Otava
Mitä näyttelijät syövät? Kansallisteatterin reseptikirja avaa suosikkien suosikkiruuat
Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tehty kirja tarjoaa silmänruokaa ja tyydyttää myös kulttuurinnälkää.
Teresa Välimäki lähti ystävänsä Sari Puumalaisen ideasta tekemään kirjaa Kansallisteatterin näyttelijöiden suosikkiruuista. Kuva: Laura RiiheläNäyttelijöiden työajat ovat syömisen kannalta hankalat, kun harjoituksia on vaihteleviin aikoihin ja näytökset yleensä iltaisin. Työ säätelee syömistä eikä kesken esityksen voi lähteä ruokatauolle.
Siksi on kiinnostavaa, mitä näyttelijät syövät ja mitkä ovat heidän lempiherkkujaan. 2000-luvulla herkuista oli koottu reseptivihkonen, joka pari vuotta sitten päätyi näyttelijä Sari Puumalaisen käsiin. Tästä syntyi ajatus kirjasta, johon tekijöiksi saatiin myös ruokatoimittaja Teresa Välimäki ja kuvaaja Laura Riihelä. Apuna oli lisäksi Kansallisteatterin arkistosta vastaava Laura Saloniemi.
Tulos on kulttuuriteko. Kansalllisteatterin hienot tilat näyttäytyvät kirjan kuvissa ja kirjan tarina ja reseptit etenevät teatterin lämpiöstä näytösten ja väliaikojen kautta esiripun sulkeutumiseen.
Kirjan sivuilla lempireseptejään pääsevät esittelemään teatterin nykyiset ja entisen näyttelijät, joista osa on jo edesmenneitä. Ja millaisia ruokia! Useimpiin ruokiin liittyy joku hauska muisto tai tarina.
Kristiina Halttu jakaa kirjassa äitinsä keittämät porotilan kampsut, joita hän itse ei ole syönyt 40 vuoteen. Pohjoisen kasvattina hän muistelee lapsuuden herkkua kaiholla, vaikkei enää moista poronveriruokaa söisikään.
Maatilalta kotoisin olevan Maria Kuusiluoman suosikkiruoka on maa-artisokkakeitto. Kuusiluoma saa puutarhanhoidosta ja omien raaka-aineiden kasvattamisesta hyvää vastapainoa työlle.
Esa Saarion Inkoon puuro keitetään jauhoisista perunoista. Hän tarjosi sitä mökillään työtoverilleen, joka oli erinomainen kokki, ja miehet söivät puuron hellan vieressä seisten suoraan pannusta. Puuro sai nimen seisomapuuro.
Upeiden kuvien lisäksi kirjassa on kivaa se, että ohjeet eivät ole mitään hienoa hifistelyä, vaan usein aika arkisiakin. Mutta kun ne tarjoillaan tarinoiden ja oivaltavien kuvien höystämänä, niin vesi nousee kielelle jo kirjaa selatessa.
- Osaston luetuimmat
