Söin täällä: Saariselän Teerenpesässä poro, muikut ja rautu ovat priimaa – hillalonkero vetää suun muikeaksi

Ruokia odotellessa lasissa poreilee Tornion panimon hillalonkero. Ihastelemme sen aidon marjaisaa makua. Alkuun napsimme annoksen Kitkan neulamuikkuja dippaillen niitä yllätyksettömään tillikermaviiliin. Perinteisen hyvää. Yhdelle alkupala olisi turhan tuhti.

Pääruuat osoittautuvat laadukkaista aineksista taidolla tehdyiksi. Jaamme annokset kristillisesti tasan. Pohdimme, kuuluuko mureaa poron ulkofileeannosta koristavaa kylkiluutakin maistella. Oli miten oli, lopulta molempiin iskee ikiaikainen kaluamisvimma ja raastamme luusta irti kuivia säikeitä.

Kastiketta maustaa punaviini ja juurekset ovat puolikypsinä riittävän rapeita. Kylläisyyden varmistaa paneroitu parmesaani-perunaterriini.

Korvasienikastike kruunasi rapeanahkaisen raudun.  Kuva: Katja Lamminen

Paistettu tunturijärven rautu on saanut kumppanikseen kermaista korvasienikastiketta ja poroannoksesta tuttuja uunijuureksia. Maistelemme myös valkoluupiinin versoja uutena tuttavuutena.

Selkeässä ruokalistassa kerrotaan, että poron, naudan ja siipikarjan lihat ovat kotimaisia.

Pohdimme, että Saariselällä lienee vakiintunut, kenties muita hiihtokeskuksia iäkkäämpi kävijäkunta, jolle ei menisi läpi puolivillaiset ruuantekeleet. Teerenpesässä ainakin kannetaan parasta pöytään. Palvelukin on erittäin ystävällistä.

Poro oli suussasulavaa.  Kuva: Katja Lamminen