Hellan kulma: Tulta munille ja aromipesät muhimaan

Kallis sähkö saa luovuuden kukkimaan – myös keittiössä. Media oli hereillä heti sähkökriisin koittaessa ja alkoi kysellä ja kehitellä sähköttömiä kokkausmenetelmiä. Tuhahtelin villitykselle, sillä minä en lykkää kaunista punaista pataani takan tuhkaan, taiteile perheelle tikkupullaa tai hiillospizzaa enkä hauduttele puuroja liekkien lämmössä.

Kunnes muistin, että minähän olen ollut muhittaja aina! Jo teininä lykin ohrapuurot puuhellan pesään ja pesästä lentäneenä sähköuuniin. Luumuja joukkoon, ja herkku hautumaan.

Ja kun lapset olivat pieniä, ostin halsterin, johon puristin välillä lohenpalan tai kanafileitä, mutta useimmiten takkamakkarat. Tein siis nyt niin muodikasta takkaruokaa harva se päivä. Nyt löysin netistä telineitä, joiden päällä hiilloksessa pärjää kauniimpikin pata likaantumatta. Lajikkeistoni voikin laajeta pian puuroihin, patoihin, munakokkeleihin ja siihen pizzaan.

Kun vauhti kiihtyy, saatanpa hankkia vielä Aromipesänkin, tuon heinälaatikkoa matkivan solumuoviuurnan, jolle on naureskeltu. Pesä palasi tuotantoon vuonna 2015 energiansäästön ja slow foodin nimissä. Hyvin ennakoitu.

Kaikki tämä on tietenkin tuttua maalla joka päivä, iät ajat, kun leivinuunin lämmössä on leivottu ja kokattu ilman sähköä. Sopii naureskella meille takkaruokakohkaajille.