Suomalainen kuivattu hauki oli herrojen herkkua Keski-Euroopassa – ja kovaa valuuttaa
Kuivattu hauki eli kapahauki oli keskiajan tärkeä vientituote. Sitä vietiin 1500-luvun puolivälissä ulkomaille enemmän kuin mitään muuta kalaa.
Kuivattu hauki kulki helposti nipuissa ja se säilyi vuosikausia. Kuva: Jaana KankaanpääVuonna 1558 rahalliselta arvoltaan Suomen tärkein vientituote oli kala. Kuivattuja haukia vietiin ulkomaille enemmän kuin mitään muuta kalaa.
Kalan suosioon keskiajalla vaikuttivat katolisen kirkon opit, joiden mukaan lihan syönti oli paastoaikana kielletty.
Kuivaaminen on ensimmäinen säilöntämenetelmä ja myös kaikkein halvin ja yksinkertaisin. Muinaisruuan tutkija Marja Hartola on kiinnostunut kuivatuista hauista eli kapahauista, jotka olivat erittäin yleisiä 1700-luvulle saakka.
Hartolan mukaan suomalaisesta kapahauesta tehty lipeäkala oli Keski-Euroopassa hyvin arvostettua, sillä sitä tarjottiin kuninkaiden, piispojen ja jopa Vatikaanin pöydässä.
Hauki kuivatettiin ilman suolaa ja lyötiin nippuihin, joita oli helppo kuljettaa. Kapahauki säilyi jopa vuosikausia. Niitä käytettiin myös veronmaksuun ja kaupankäyntiin.
Toinen tuon ajan tärkeä kala oli silakka. ”Keskiajan ruokatalouden avainsanat ovat paasto, silakka, suola ja olut, ja tässä järjestyksessä", Hartola kertoo.
Paastopäivinä syötiin paljon silakkaa, joka oli säilötty suolaamalla. Suolainen ruoka taas janotti, joten se huuhdeltiin alas miedolla oluella.
Kala oli hyvin suolaista. ”Jossain vaiheessa suolasilakassa saattoi olla jopa 30 prosenttia suolaa.”
Suolasilakkaa syötiin vielä 1950-luvullakin, Hartola kertoo. Jääkaappien tullessa suolasilakan syönti alkoi vähentyä, kun sitä ei enää tarvinnut säilöä suolaamalla.
Tuoretta silakkaa syötiin kuitenkin edelleen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat