Voikukan kaikki osat ovat syötäviä – kasvi sisältää runsaasti vitamiineja

Voikukka (Taraxacum sp.) on Suomessa parjattu rikkaruoho. Toisinkin voisi olla: jossakin päin Eurooppaa voikukkia viljellään kaupallisesti ravintokäyttöön. Voikukan maku on vahva ja hieman karvas. Suomessa kasvaa noin 500 voikukan alalajia. Mäkivoikukkien lehtiruoti on punainen, ja niiden maku on miedompi kuin monien muiden alalajien.

Voikukassa on runsaasti C- ja A-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa sekä monia muita hiven- ja kivennäisaineita. Maanpäällisissä osissa on paljon kaliumia. Juuri sisältää jopa 25 prosenttia inuliinia; suurimmillaan inuliinipitoisuus on syksyllä. Juuressa on eniten energiaa. Kukat sisältävät monia karotenoideja, kuten luteiineja.

Voikukan kaikki osat – lehdet, kukkavarret, lehtiruodit, kruunu, nuput, kukat ja juuret – ovat syötäviä. Eri osat kannattaa pakastaa ja kuivata erikseen. Voikukkaruokiin kannattaa lisätä sitruunamehua tai viinietikkaa. Voikukan kanssa sopivat yhteen esimerkiksi sinihome- tai fetajuusto, sipuli, pähkinät ja siemenet sekä parsa.

Resepti: voikukka-perunasalaatti

Vastapoimittujen kukkien kannattaa antaa olla tunnin ajan varjossa, jotta pienet hyönteiset ehtivät häipyä. Kukkia voi myös pitää etikkaliuoksessa 10 minuutin ajan. Kukista otetaan talteen keltaiset osat, joissa on pähkinäinen maku. Terälehtiä voi käyttää esimerkiksi salaateissa ja salaatinkastikkeissa, munakkaissa ja leivonnaisissa. Niistä voi valmistaa yrttisiirappia, viiniä, simaa tai likööriä.

Kokonaiset kukat vihreine osineen käyvät teeksi, ja teetä varten ne voi myös kuivattaa kokonaisina. Maku on ihanan makea.

Vielä varrettomat nuput voi syödä sellaisenaan. Varrelliset nuput kannattaa kypsentää ruoaksi tai säilöä vaikkapa mausteliemeen. Ne voi kiehauttaa miedossa suolavedessä tai paistaa pannulla ja nauttia voin kera. Voikukan hieman auenneet nuput voi dipata taikinaan ja uppopaistaa öljyssä.

Resepti: voikukannuppusäilyke

Voikukan lehti sopii erityisen hyvin yhteen porkkanan, perunan ja omenan makujen kanssa. Lehdistä voi poistaa lehtiruodin ennen käyttöä. Lehtien karvaus vähenee kesän kuluessa, ja niistä tulee herkullisia. Lehdet sopivat esimerkiksi smoothieen, perunamuusiin, pestoon, leivontaan, salaatteihin, pataruokiin, muhennoksiin, hapatettavaksi ja oluen valmistukseen.

Lehtiruoti ja kukkavarsi kannattaa kuivata ja käyttää mausteena yhdessä suolan ja muiden vahvanmakuisten yrttien, kuten katajanmarjojen, kanssa.

Keväällä tai syksyllä kerätyt voikukanjuuret sopivat esimerkiksi pataruokiin, uunigratiineihin, kuivattuna ja jauhettuna leivontaan, simaan, kaljaan, siirappiin ja paahdettuna kahvinkorvikkeeksi.

Juuren kitkeryys vähenee, jos se saa liota vedessä muutaman tunnin tai sitä keitetään muutaman minuutin ajan ja keitinvesi heitetään pois. Juuret voi pilkkoa pieniksi kuutioiksi ja säilöä ruokaöljyyn.

Kruunuksi kutsutaan voikukan juuren ja vihreiden osien välissä olevaa rapeaa, vaaleaa tyviruusuketta. Sen voi käyttää keitettynä tai raakana salaatissa. Väkeviä alalajeja keitetään kahdessa vedessä 10 minuuttia. Kruunut maustetaan hyvin sitruunamehulla sekä suolalla ja pippurilla.

Resepti: voikukkasima

• Voikukan kukkien siitepöly voi aiheuttaa allergisia oireita, kuten heinänuhaa, astmaa tai kosketusallergiaa.
• Voikukka kerää raskasmetalleja, voi vahvistaa muiden virtsaneritystä lisäävien aineiden vaikutusta ja sekoittaa sokeriaineenvaihduntaa.
• Voikukan nauttimista ei suositella, jos sappirakko on tulehtunut tai sairastaa suolitukkeumaa. Sappisairaan on neuvoteltava käytöstä lääkärin kanssa.
• Korkeasta verenpaineesta kärsivän kannattaa yhdistää voikukkateehen jotakin munuaisten toimintaa edistävää yrttiä. Joidenkin lääkkeiden vaikutus saattaa runsaan nauttimisen vaikutuksesta heiketä. voikukkaa ei suositella alhaisesta verenpaineesta kärsiville.
• Kasvi voi suurina annoksina aiheuttaa ripulia ja lisätä mahan happoisuutta.

Juttu on julkaistu aikaisemmin vuonna 2019.