Haravoimaton piha tai pitkä nurmikko herättävät monissa ahdistusta, jota järkipuhe ei hälvennä

Ihminen on siitä kiinnostava eläin, että tarve asioiden järjestelemiseen tuntuu voittavan monta muuta tarvetta.

Luonnossa viivasuorat linjat ja kasvien selkeärajaiset kasvualueet ovat melkoinen erikoisuus. Toisin on ihmispihoissa ja puutarhoissa.

Luonnonkasvi on pihassa usein väärä, vaikka pidempään se on Suomessa viihtynyt kuin ihminen. Myös puutarhaan istutettu mutta eri paikkaan levinnyt kasvi muuttuu vääräksi.

Hoidettu piha on ollut statussymboli kautta aikain. Kuninkaallisilla, aatelisilla ja muilla rikkailla oli mahdollista leikkauttaa pihaansa vaikkapa monimutkainen pensaslabyrintti.

Toisten työllä pröystäily oli mahdollista, koska tuloerojen vuoksi maanomistaja pystyi ylläpitämään suurta palvelijajoukkoa nostamaan asemaansa.

Luonto ja sen sattumanvairaisuus ja sotkuisuus on myös nähty vaarallisena ja arveluttavana. Ryteikkö on yhä monen mielestä suorastaan siveetön näky.

Tieteellinen tutkimus on jo pitkään varoitellut esimerkiksi erilaisten rikkaruoho- ja hyönteismyrkkyjen vaaroista. Silti virheetön piha viehättää niin monia, että hävitteitä kannattaa kaupata aivan tavallisille kuluttajille.

Aineet ovat toki paljon turvallisempia kuin aikaisemmin. Ne käyvät läpi tiukan seulan ja media seuraa aineiden aiheuttamia epäilyksiä herkällä korvalla.

Silti kemikaalien aikaisemmin aiheuttamat ongelmat ovat niin vakavia, etten oikein ymmärrä miksi huvin vuoksi hoidettavassa pihassa on tarvetta turvautua tappaviin aineisiin. Esimerkiksi DDT:n on todettu tutkimuksessa liittyvän esimerkiksi Alzheimerin tautiin.

Samanlaisen ihmetyksen tarjoavat haravointihimo ja pakkomielteet ruohonleikkuusta. Haravointi on toki hyvää hyötyliikuntaa, mutta orgaanisen aineksen poistaminen puutarhasta on nurmikon ja puutarhan eliöiden osalta huono idea.

Ruohonleikkuuta kannattaisi mielestäni harjoittaa säästelevästi, myös siksi että voikukat ja apilat ovat paljon kauniimpia kuin tasainen nurmikko. Pitkä nurmikko kestää myös kuivuutta paremmin.

Haravoimaton tai ajelematon puutarha herättää monella kuitenkin ahdistusta, varsinkin jos piha on oma. Ajatellaan ehkä, että naapurit tai muut ohikulkijat tuomitsevat vuohenputkipihan asukkaan huolimattomaksi tai vastuuttomaksi.

Toivoisin, että ihmisten tietämys asiasta lisääntyisi. Nykypäivän sivistynyt kesävieras osaa arvostaa villiä puutarhaa, eikä säikähdä voikukkia tai muita luonnonkasveja.

Tuhottavaakin luonnosta löytyy. Vieraslajiesiintymiä kannattaa torjua, mutta reippaasti kitkemällä, ei myrkyillä.