Asiantuntija: Ukrainan sota haastanut omavaraisuuden ja muokannut suomalaista kasvintuotantoa

On kulunut noin vuosi siitä, kun Euroopassa syttyi sota.

Jo korona aiheutti pitkän poikkeusajan, joka vaikutti paljon toimintatapoihin. Opimme Ruokavirastossa tekemään etätöitä ja etätarkastuksia ja aloimme järjestää etäkoulutuksia.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan heilautti maailmaa vielä selvästi enemmän.

Sota nosti esille peruskysymykset: onko meillä ruokaa, onko meillä lämpöä, onko meillä verkkoyhteydet? Tällä kaikella on vaikutuksensa myös kasvintuotantoon.

Venäjältä on tuotu Suomeen merkittävä määrä puuta ja haketta, jotka Ruokavirasto on itärajalla tarkastanut kasvintuhoojien varalta. Tuonti loppui kokonaan kesällä 2022.

Täysin uusia ratkaisuja ja merkittäviä tuontimaita ei ole noussut esiin. Siksi ollaan edelleen odottavalla kannalla, löytyykö puuta riittävästi Suomesta ja lähimaista vai onko varauduttava eksoottisiin tuontimaihin ja täysin uusien metsätuhoojien uhkaan Suomessa.

Sodan yksi merkittävimpiä vaikutuksia on ollut energian hinnan nousu, jonka seurauksena lannoitteiden kustannukset ovat voimakkaasti kasvaneet. Erityisesti typen tuottaminen on hyvin energiavaltaista ja useita tehtaita on maailmalla jopa suljettu kannattamattomana.

Fosforin suhteen Suomella on edelleen kohtuullinen omavaraisuus.

Ruokaviraston tehtävä ei ole puuttua lannoitemarkkinoihin ja hintoihin, mutta kustannusten nousun seurauksena kiinnostus uusiin korvaaviin ratkaisuihin on lisääntynyt. Erilaisten kiertotalouden tuotteiden käyttäminen lannoitteina herättää paljon kysymyksiä. Ruokaviraston rooli on pitää huolta siitä, että myös uudet lannoitevalmisteet ovat kuluttajille ja ympäristölle turvallisia.

Energian hinnan nousu on kohdellut ankarasti kasvihuonetuottajia.

Vaikka kasvihuonetuottajat ovatkin hyvin innovatiivisia ja kasvihuoneita valaisevat pääosin vähäenergiset led-valot, ovat monen kasvihuoneen energialaskut nousseet pilviin. Moni yritys Suomessa ja muualla Euroopassa onkin keskeyttänyt tuotantonsa ainakin kylmimmäksi talviajaksi.

Akuutein karanteenituhoojauhka kasvihuoneissa tällä hetkellä on tomaatin ja paprikan siementen mukana leviävä tomaatin ruskokurttuvirus.

Vaikka alalla riittää stressitekijöitä, myös kasvintuhoojien ennakoivaan torjuntaan tulee edelleen panostaa.

Moni viljelijä on lisännyt valkuaiskasvien viljelyä. Kotimaiselle kasviproteiinille, jota erityisesti herne ja härkäpapu tuottavat, on kova kysyntä.

Valkuaiskasvien viljelyn etuna on myös paljon vähäisempi lannoitustarve kuin muilla viljelykasveilla.

Keskustelut ovat käynnistyneet siitä, olisiko aloitettava myös valkuaiskasvien siementen huoltovarmuusvarastointi.

Siementuotannossa korostuu siemenen huoltovarmuus sekä kasvanut valkuaiskasvien kysyntä. Suomessa ja lähialueilla kasvinjalostajat jalostavat myös Suomen olosuhteisiin sopivia uusia lajikkeita. Siemenperunakeskus ylläpitää tautipuhdasta siemenperunamateriaalia.

Suomen siemenomavaraisuus on hyvä ja Huoltovarmuuskeskus varmistaa varastoillaan siemenen saatavuuden myös huonoina aikoina.

Siementä tuotetaan eri puolilla Suomea, mikä alentaa riskejä.

Kotimaiset lajikkeet ja laaja sertifioidun siemenen tuotanto Suomessa varmistavat kasvintuotannon.

Siementä tuotetaan Suomessa vuosittain noin 80 miljoonaa kiloa. Tähän määrään ei lasketa mukaan perunaa.

Siementä tuodaan Suomeen 3 miljoonaa kiloa vuodessa pääosin EU-maista. Tuonnista noin puolet on nurmi- ja nurmipalkokasveja. Kaikki hybridisiemenet tulevat Suomen ulkopuolelta.

Hollannista tuodaan eniten vihannes- ja puutarhasiemeniä ja myös sokerijuurikkaan siemen tulee Keski-Euroopasta.

Sota Ukrainassa kurittaa nyt maanviljelijää, joka joutuu vastaamaan sekä energian että tuotantopanosten kasvaneista kustannuksista. Sodan vaikutukset näkyvät myös jokaisen kuluttajan kukkarossa.

On tärkeää, että Suomen ruokatuotannon omavaraisuus on laajaa ja saamme edelleen syödä joka päivä turvallista ruokaa.

Hanna Kortemaa

osastonjohtaja

kasvintuotannon osasto

Ruokavirasto