Suomen maatalous käy selviytymistaistelua. Lähikuukaudet ja vuodet ratkaisevat Suomen ruokahuollon kotimaisuusasteen. Maatalouden tuotantokustannukset ovat nousseet ostorehun ja lannoitteiden osalta kaksinkertaisiksi ja energian osalta jopa kolminkertaisiksi.
Tuottajahintojen korotuksilla on katettu vain reilu puolet syntyneistä kuluista. Loppuosasta on vastannut tuottaja.
Myös jatkojalostajien ja kaupan keskusliikkeiden tulee osallistua talkoisiin.
Alkutuotannon hinta tulee määritellä kulujen mukaan. Näin toimitaan muillakin tuotannon aloilla.
On kohtuutonta, että maatalous on tässä poikkeus.
Suomalaisen maatalouden ajaminen alas johtaa moniin ennalta arvaamattomiin vaikeuksiin ja maaseudun autioitumiseen. Huoltovarmuuden laskun myötä menetämme myös suuren määrän elintarvikeketjun työpaikkoja ja rahavirtoja Suomesta.
Kuluttajat olisivat paremmin valmiita maksamaan muiden tuotteiden tapaan kustannuksia vastaavan hinnan, mikäli kuluttajahintojen muodostuminen avataan kuluttajille.
Elintarvikkeissa tulisi olla esimerkiksi QR-koodi, josta kävisi ilmi kyseisen tuotteen hinnan muodostuminen prosentteina – siinä näkyisi muun muassa raaka-aineiden, jatkojalostuksen, logistiikan ja vähittäiskaupan osuudet. Kuluttajat ovat jo hinnankorotuksilla osallistuneet talkoisiin, arvoketjun yläpäässä on varaa vähentää katetta, jotta maataloustuotannon jatkuvuus saadaan turvattua.
Suomalainen ruoka on puhdasta ja turvallista. Pakkauksissa tulisi myös lukea selkeästi se, jos ulkomailta tuotu elintarvike ei täytä tuotantotavoiltaan Suomen lainsäädännön vaatimuksia, kuten usein muualta tuotujen elintarvikkeiden kohdalla on. QR-koodilla voitaisiin kertoa tuotantotavoista tarkemmin.
Anne Kalmari
kansanedustaja (kesk.), maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja
Kivijärvi
Pekka Neittaanmäki
Unesco-professori
Jyväskylän Yliopisto