Lihan alkuperä jää usein pimentoon, kun ravintolasta tilaa ruokaa kotiin: MT kävi läpi sadan ravintolan tiedot ‒ Wolt alkaa tehdä tarkastuksia

Lihan alkuperä jää usein pimentoon, kun ravintolasta tilaa ruokaa ruuan kuljetuspalvelujen Woltin ja Foodoran kautta.

MT kävi läpi sadan ravintolan tiedot. 48 ravintolalta löytyi Woltissa ja Foodorassa tieto lihan alkuperästä.

Tämä ei tarkoita, että puolet jättäisi alkuperän ilmoittamatta, maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm sanoo. "Iso osa lienee ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolella."

Tieto aterian ainesosana käytetyn tuoreen, jäähdytetyn ja jäädytetyn lihan alkuperämaasta on annettava kirjallisesti tarjoilupaikassa, maa- ja metsätalousministeriön asetus määrää.

Verkkokaupassa kuluttajalle on annettava samat tiedot kuin tarjoilupaikassa. Ravintolan tulee ilmoittaa lihan alkuperä Woltissa ja Foodorassa.

"Asiakkaalle pitää pystyä kertomaan, mikä tuoreen lihan alkuperämaa on. Kun on kyse pakkaamattomista elintarvikkeista, tieto pitää pystyä antamaan ennen ostopäätöstä ilman ylimääräisiä kustannuksia asiakkaalle", tiivistää Ruokaviraston ylitarkastaja Tuulikki Lehto.

Kansallinen asetus koskee tuoretta naudan-, sian-, lampaan-, siipikarjan- ja vuohenlihaa, mutta ei lihavalmisteita tai hevosen, poron tai riistan lihaa.

EU-lainsäädäntö edellyttää nyt tiedon löytyvän tuoreen lihan alkuperästä. Lihavalmisteista tätä ei vaadita.

Tästä syystä Hielmin mukaan Suomessakaan ravintoloiden ei tarvitse ilmoittaa lihavalmisteiden alkuperää: tietoa ei ole saatavilla.

Kuinka moni ravintola, joka on ilmoitusvelvollisuuden piirissä, ei ilmoita lihan alkuperää?

Hielmin mukaan sitä on vaikea sanoa, ehkä noin 10–20 prosenttia.

"En osaa sanoa", vastaa varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:stä sähköpostitse.

"Eri puolilla maata kulkiessa huomaa, että kaikille asia ei ole tuttu. Varsinkin pienillä etnisillä ravintoloilla on puutteita.

Aittoniemen mukaan tämä voi johtua siitä, että he eivät tunne asiaa. "Asia tulee esille ehkä vain silloin, kun terveystarkastaja tekee tarkastuksen."

"Joissakin kunnissa vaatimusta on valvottu erityisen tarkasti, jolloin myös sen noudattaminen on paremmalla tolalla", Hielm sanoo.

Helsingin kaupungin elintarviketurvallisuusyksikkö tarkastelee parhaillaan projektissaan, ovatko tiedot ravintolan käyttämien lihojen alkuperämaista esillä asiakkaille ja onko tiedot ilmoitettu oikein.

Lisäksi tavoitteena on tarkastella lihojen jäljitettävyyttä ja lihojen mikrobiologista laatua ‒ erityisesti salmonellan esiintyvyyttä ulkomaisessa lihassa. Projekti toteutetaan Oiva-tarkastuksen yhteydessä.

Näytteet otetaan maalis-lokakuussa ja tuloksia on luvassa ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä.

Suuri joukko ravintoloita käyttää jalostettuja lihavalmisteita, kertoo Aittoniemi.

Jalostettua lihaa käytetään Aittoniemen mukaan enemmän ravintoloissa, jotka tarjoavat kohtuuhintaista ruokaa, pikaruokaa tai paljon lounasruokaa.

”Tämä liittyy toiminta-ajatukseen. Jos ravintolalla on vakioidut annokset, voi olla tehokasta hankkia annoksessa oleva liha esivalmistettuna tai valmiiksi maustettuna.”

Hyvä esimerkki on Aittoniemen mukaan hampurilaispihvi. Ne tulevat ravintoloihin valmiina ja koostumus sekä rakenne on vakioitu.

"Pihvit ovat useimmiten sellaisia, että niiden alkuperää ei tarvitse säännösten mukaan ilmoittaa. Alkuperä kuitenkin tiedetään ja suurelta osin se myös ilmoitetaan."

Ravintolat, joilla on a la carte -lista, käyttävät pääosin raakaa lihaa, Aittoniemi arvioi.

"Toiminta-ajatukseen liittyen alkuperä halutaan ilmoittaa, koska ajatellaan, että asiakkaat suhtautuvat positiivisesti lähiruokaan ja kotimaisiin elintarvikkeisiin. Ilmoittamisella haetaan erottuvuutta ja kilpailuetua.”

”Nämä ravintolat ilmoittavat usein myös muiden elintarvikkeiden kuin lihan alkuperän.”

Kansallinen asetus lihan alkuperän ilmoittamisesta tarjoilupaikoissa on tuonut ravintoloiden käyttämän lihan alkuperää esille entistä enemmän mutta ei sataprosenttisesti, Hielm sanoo.

"Ilmoittaminen paranee koko ajan, siinä mielessä asetus on onnistunut."

Kotimaisen lihan tarjontaa ravintoloissa se tuskin on merkittävästi lisännyt, Hielm sanoo.

Kaikilta Foodoran yhteistyöravintoloilta on pyydetty tiedot lihan alkuperästä, sanoo viestintäpäällikkö Kyösti Hagert.

"Ruokavirasto on ohjeistanut, että alkuperämaasta pitää löytyä tieto. Tämä on se ohjeistus, jonka mukaan toimitaan."

"Jos joltain puuttuu tieto alkuperämaasta, kyse on siitä, että ravintola ei käytä lihaa tai se ei tule ravintolaan raakana", Hagert kertoo.

Wolt aikoo alkaa tehdä tarkastuksia pari kertaa vuodessa. Ravintoloilta kysytään niissä lihan alkuperästä ja muistutetaan sen ilmoittamisesta, kertoo Woltin Suomen maajohtaja Henrik Pankakoski.

Pankakoski kertoo, että tieto lihan alkuperästä saattaa pudota välillä pois, kun ravintolat päivittävät ruokalistaansa. Jos asiasta saadaan tieto, Wolt on pikaisesti yhteydessä ravintolaan tilanteen korjaamiseksi.

Wolt pyysi MT:ltä listaa ravintoloista, joiden lihan alkuperätieto puuttuu.

Foodora ja Wolt aloittivat Suomen markkinoilla vuonna 2015. Asetus lihan alkuperän ilmoittamisesta tuli voimaan 2019.

Yhteistyöravintoloille aluksi soitettiin asiasta ja kerrottiin, mistä uudistuksessa on kyse. Sen jälkeen ravintolakumppaneille lähetettiin kysely, jonka pohjalta alkuperätiedot kerättiin ensimmäisen kerran palveluun. Nyt kun uusi ravintola liittyy palveluun, lihan alkuperätieto vaaditaan, Hagert kertoo.

Pankakoski kertoo, että kun asetus tuli voimaan 2019, ravintoloiden tiedot käytiin läpi ja niitä ohjeistettiin. "Aina kun uusi ravintola aloittaa, tiedot lihan alkuperästä käydään läpi ja lisätään sovellukseen."

Foodora toimii yli sadalla paikkakunnalla. Yhteistyöravintoloita on noin 4 500. Wolt toimii Suomessa 35 kaupungissa. Yhteistyöravintoloita on noin 3 000.

MT:n otettua yhteyttä Ruokavirasto ilmoitti, että se tulee asian korjaamiseksi pyytämään mainittujen yritysten elintarvikevalvojia tarkastamaan asian.

Maa- ja metsätalousministeriö ja Ruokavirasto suunnittelevat kampanjaa ravintoloiden suuntaan, muistuttaakseen alkuperämerkinnöistä.

MT kävi 7.4. läpi sadan ravintolan tiedot: 50 Woltista ja 50 Foodorasta. Yhteensä 48 ravintolaa ilmoitti lihan alkuperämaan.

MT kävi läpi tiedot Woltin Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsevista yhteistyöravintoloista ja Kajaanista sekä Foodoran Turun ja Mikkelin yhteistyöravintoloista.

Ravintolat valittiin sattumanvaraisesti. Pois jätettiin ravintolat, jotka eivät tarjoa lihaa sekä sushipaikat, sillä kalan alkuperää ei tarvitse ilmoittaa.

Lihan alkuperää etsittiin Foodoran omasta osiosta "Ravintolan tiedot ja lihan alkuperämaat". Woltissa lihan alkuperämaatieto on usein ruokalistan alussa, mutta toisinaan tietoja on ripoteltu annosten kuvauksiin tai kategorioiden alkuun.

Neljä ravintolaa kertoi, että kaikkien lihojen alkuperämaa on Suomi.

35 ravintolaa kertoi käyttävänsä suomalaista nautaa. Osa antoi Suomen rinnalle vaihtoehdon, esimerkiksi EU, "useat EU- ja muut kuin EU-maat", Latvia, Australia tai Tanska. Naudanlihaa tuli myös Saksasta.

Kotimaista sianlihaa ilmoitti käyttävänsä 19 ravintolaa. Yksi ravintola käytti saksalaista lihaa, yksi useista EU-maista tulevaa ja yksi useista EU-maista ja muista kuin EU-maista tulevaa sianlihaa.

Elintarvikealan toimijalla on vastuu huolehtia koko ajan siitä, että kuluttaja saa lainsäädännön edellyttämät tiedot elintarvikkeesta, Lehto muistuttaa.

”Tarjoilupaikassa lihan alkuperämaa voi vaihtua päivittäin. Näin ollen osa toimijoista voi antaa lihan tarkemman alkuperämaatiedon esimerkiksi chatin kautta. Mutta jos antaa tiedon chatin kautta, niin tällöin pitää ilmoittaa silti kirjallisesti verkkosivuilla siitä, että lihan alkuperämaa vaihtelee ja samalla ilmoittaa mahdolliset lihan alkuperämaat näkyviin ennakkoon ostajalle.”

”Tarkka tieto lihan alkuperämaasta tulee antaa tällöin viimeistään elintarvikkeen luovutusvaiheessa.”

Jos ravintolan Oiva-arvioinnissa nousee esiin, että lihan alkuperämaata ei ole ilmoitettu, Lehto kertoo, että ohjeiden mukaan tarjoilupaikkaan tulee antaa kehotus korjata asia tietyn ajan kuluessa, jonka jälkeen tehdään uusintatarkastus.

Jos asia ei ole korjaantunut, voidaan käyttää tapauskohtaista harkintaa ja kuulla yrittäjää.

"Opastusta ja neuvontaa ei voi jatkaa loputtomiin. Viimeisenä keinona ovat pakkokeinot eli määräys ja sen tehostamiseksi uhkasakko."