Peuran ruhon paloittelu ilman taitoa ja kunnon välineitä on yhtä tuskaa – YouTube-video piti katsoa aika monta kertaa

Tutun metsästysseuran jäsen soitti ja tarjosi neljännespeuraa. Minä ja puolisoni innostuttiin heti, olimme ostaneet peuranlihaa seuralta aiemminkin.

Yllätys oli iso, kun haimme lihan. Kyse olikin kokonaisesta takaneljänneksestä. Eläinten paloittelemisesta aiemmin vastannut metsästysseuran jäsen ei enää ollut jaksanut raskasta työtä.

Siinä me sitten ihmeteltiin, mitäs nyt tehdään. Ei ollut kunnon puukkoja eikä varsinkaan taitoa eläimen paloitteluun.

Ei auttanut muu kuin ottaa esiin YouTube ja etsiä sieltä Peuran paloittelu -video. Yksi hyvä löytyikin.

Nostettiin neljännes keittiön tasolle ja ruvettiin hommiin. Puoliso etsi parhaat puukot (eivät kovin hyvät nekään) ja minä laitoin YouTube-videon pyörimään. Aika monta kertaa piti video katsoa, ennen kuin peura oli paloina.

Kun välineet ja taito olivat mitä olivat, ei lopputulosta voi kehua. Paistin reunat jäivät röpelöisiksi. Liian paljon lihaa joutui rasvan mukaan, mutta yhtä kaikki: eläin oli äheltämisen jälkeen paloina ja pakastimessa.

Apu olisi kuitenkin ollut lähempänä kuin arvasimmekaan. Kun kerroin paloittelusta ystävälleni, hän ihmetteli, miksette kysyneet neuvoa.

Ystävä oli aloittanut työuransa 1960-luvun puolivälissä ruokakaupassa, johon osa lihoista tuotiin puolikkaina ruhoina. Lihatiskin myyjänä toiminut ystävä oli koulutettu paloittelemaan ruhoja.

Nyt peuran ostosta on kulunut melkein vuosi ja pakastimessa on jäljellä enää yksi paisti. Huonostikin leikatut lihat ovat tulleet syödyksi. Erityisesti ensimmäistä kertaa tekemämme jääpaisti on jäänyt herkullisuudessaan mieleen.

Kirjoittaja on MT:n toimitussihteeri.