Jos rakastaa sekä ruuanlaittoa että matkailua, päätyy väistämättä tilanteisiin, joissa haluaa tarjota ulkomailla suomalaistyylistä ruokaa.
Tosin Suomi-sapuskojen kokkailu muuttuu sitä hankalammaksi, mitä kauempana Suomesta on. Olen esimerkiksi raastanut porkkanoita kuorimaveitsellä ja nyppinyt kaurahiutaleita erilleen myslin seasta, sillä ryynejä ei saanut muuten mistään.
Maita, joissa olen leiponut pullaa, on pitkälti toistakymmentä. Yksi ikimuistoisimmista pullanleivontapaikoistani torakoiden valloittama keittiö Australian Sydneyssä.
Talon torakkapopulaation sitkeyttä kuvaa se, että torakat hengasivat mikroaaltouunissa myös silloin, kun mikro oli päällä.
Asuin kyseisessä torakkakartanossa viiden kämppiksen kanssa. Sydneyläiset suhtautuvat torakoihin kuten suomalaiset kärpäsiin: niitä nyt vain on.
Yritin omaksua saman asenteen, mutta kaltaiselleni hygieniahullulle se oli keittiössä hankalaa.
Koetin ylläpitää edes osaa elintarvikehygienian perussäännöistä pesemällä kaikki ruuanlaittovälineet kiehuvalla vedellä ja leipomalla pullat leivinpaperin päällä.
Pullien paistaminen kaasu-uunissa on muutenkin hankalaa, ja erityisen ikäväksi kaasu-uunin käyttämisen teki se, että uunin pohjalta piti ensin noukkia grillipihdeillä muutama kuollut torakka.
Torakoiden sabotaasiyrityksistä huolimatta pullat upposivat talon kansainväliseen asujaimistoon. Intialainen kämppikseni otti vaatimattomat 10 pullaa evääksi töihin.
Seuraavaa kansainvälistä pullanleivontatuokiota odotellessa nautin suomalaisista sähköuuneista ja ötökättömistä keittiöistä.