Turun omaleimainen ravintolakulttuuri houkutteli Michelin-miehenkin kaupunkiin, ja se on sulka myös suomalaisen tuottajan hattuun

Rengasvalmistaja Michelin jakoi vuotuiset tähtensä ja tunnustuksensa. Pohjoismaiden jakotilaisuus järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.

Turun Logomossa Suomeen saapui yksi uusi tähti ja yksi uusi vihreä tähti, molemmat Porvoossa sijaitsevalla ravintola Vårille. Vihreä tähti palkitaan ravintolan sitoutumisesta kestävyyden periaatteisiin.

Michelin on ravintola-alan huippuammattilaisten himotuin huomionosoitus. Vaikka täsmälliset jakokriteerit verhotaan mystisyyteen, on selvää, että tähden saadakseen on tehtävä monta asiaa oikein.

Vaikka kyseessä on ravintola-alan palkinto, jakotilaisuuden järjestäminen Turussa on mahdollisuus myös suomalaiselle talonpojalle.

Kansainvälisesti arvostettu organisaatio tunnustaa suomalaisen ruokakulttuurin niin mielenkiintoiseksi, että täällä kannattaa Michelin-miestenkin käydä. Tämä on samalla huomionosoitus myös huippulaatua tuottavien viljelijöiden työlle.

Kotimaan kärkiravintolat sijoittuvat pääosin Helsinkiin, kuten pääkaupungin tähdetkin kertovat. Suomen kahdeksasta Michelin-tähdestä kuusi sijaitsee Helsingissä. Silti Turku ja nyt myös Porvoo ovat osoittaneet ravintolakulttuurinsa vahvuuden.

Turun kannalta käännekohta oli vuosi 2011. Tuolloin Turku toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina.

Silloin tuli myös ravintolamaailmassa voimaantuminen. Aiemmin ketjuliikkeillä oli ollut tiukka ote myös Turun ravintolatarjonnasta.

Ketjujen tilalle nousi uusia ”oman rahan” ravintoloita. Niiden pitkäjänteisen työn ansiosta Turku on Suomen mittakaavassa erityisen kiinnostava ruokakapunki.

Turun esimerkki näyttää, että huippulaatuista ravintolaruokaa voi tehdä ainoastaan ensiluokkaisista raaka-ainesta. Tässä kokit ja tuottajat lyövät kättä.

Keittiömestareilla saattaa olla tarkkoja vaatimuksia esimerkiksi siitä, missä vaiheessa ravintolan käyttämät vihannekset pitäisi korjata: naurikset voidaan pyytää toimittamaan kahden euron kolikon kokosina.

Kaupunki voi puolestaan auttaa brändäystyössä.

Osana jakotilaisuuden yhteydessä pidettävää Turun ruokaviikkoa, Kauppatorilta voi ostaa kontista esimerkiksi salolaista lähiruokaa. Vieressä varsinaissuomalaisen siiderivalmistajan terassi kutsuu janoisia luokseen.

Pitkäjänteisellä kaupungin ja maaseudun yhteistyöllä syntyy molempia hyödyttävää yhteistoimintaa.

Myönteisen huomion muuttaminen rahaksi ei kuitenkaan käy noin vain. Yksittäisen ravintolan vaatimukset voivat olla laadun suhteen kovat, mutta määrän suhteen eivät niinkään.

Keittiöön tilattu 40 kilon tomaattilaatikko saattaa riittää parikin viikkoa. Kasvattajan on vaikea tehdä tällaisilla volyymeilla tiliä. Myös ravintolalle horeca-tukku on vaivattomin tapa hankkia raaka-aineet.

Toisaalta jotkin erikoisemmat, kuluttajamyynnissä tuntemattomat tuotteet voivat löytää ensimmäisinä tiensä ravintola-alan ammattilaisten käsiin. Reitti voi johtaa myöhemmin myös kuluttajien laajempaan tietoisuuteen.

Yhteistyö huippuravintolan kanssa voi niin ikään toimia käyntikorttina, kun yritys alkaa miettiä vientimahdollisuuksiaan.

Suomessa ajatellaan herkästi, että viennin kannalta olennaisinta on päästä ulkomaisen päivittäistavarakaupan valikoimiin.

Ei kuitenkaan ole syytä kyntää vain yhtä uraa. Ravintoloihin keskittyvä vienti on varteenotettava vaihtoehto, etenkin eurooppalaisilla yhteismarkkinoilla. Michelin-kokit ympäri Eurooppaa osaavat arvostaa hyvin valmistettua — ja myytyä tuotetta.

Myynti ja tuotteistaminen, suomalaisen ruokakentän valituksen kestoaihe. ”Osaamme tehdä, mutta emme myydä”, kuulee tuon tuostakin.

Tätä kuitenkin toistetaan, sillä se pitää paikkansa.

Esimerkiksi suomalaiset vodkat saisivat laittaa pullonsa kylkeen EU:n myöntämän nimisuojamerkinnän. Sertifikaatista ei tarvitsisi maksaakaan ylimääräistä. Miksi merkkiä ei korista joka ainoaa suomalaista vodkapulloa?

Nimisuoja on EU tasolta annettu tunnustus: teette omaa juttuanne, eivätkä muut saa sitä tehdä.

Toistaiseksi alkuperäsuojatut tuotteet ovat olleet Suomessa vähissä. Lapin puikulaperunat sentään merkitsevät marketissa myytäviin pusseihin suojatun alkuperänimen.

Tässä on onneksi edistytty. Suonenjoen mansikoilla, todella ainutlaatuisella tuotteella, on käynnissä EU:n alkuperänimisuojan hakemus.

Toivottavasti vastaavia pyrkimyksiä tulisi enemmän, nyt kun valokeila osui Suomeen ennennäköemättömällä tavalla.