Moni asiaan huonosti perehtynyt luulee perunaa juurekseksi. Peruna ei ole juures, vaan Solanum-sukuun kuuluva koisokasvi. Esimerkiksi munakoiso ja tomaatti ovat perunan sukulaisia.
Arvostan perunaa syvästi, siksi pyrin oikaisemaan taksonomisia väärinkäsityksiä niihin törmätessäni. Olen kerran jopa lähettänyt Yleisradioon oikaisupyynnön, kun perunaa nimitettiin kolumnissa virheellisesti juurekseksi.
Osoitan toki arvostusta myös muuten kuin nimellisistä seikoista nillittämällä. Kotitaloudessamme syödään 1–3 kiloa perunaa viikossa. Kesällä syöntimäärä voi nousta huippuviikkoina yli viiden kilon.
Kun uusi peruna on sesongissa, sitä on syytä syödä joka päivä. Muuten tuntee jäävänsä jostain paitsi.
Päällimmäinen syy perunarakkauteeni on tietenkin perunan maku. Se on mieto ja hivenen makea, hienostunut ja omintakeinen. Peruna on äärettömän monikäyttöinen raaka-aine. Sitä voi syödä melkein minkä tahansa ruuan lisukkeena – miksi ei pääruokanakin – sillä likimain jokaisessa maailman ruokakulttuurissa on perunaa jossain muodossa.
Potut sopivat yhtä hyvin niin tortillan täytteiksi ja pitsan päällisiksi kuin kermaisen lohikeiton sattumiksi. Niitä voi syödä mihin kellonaikaan hyvänsä ja kaikilla aterioilla. Jos et ole koskaan syönyt aamupalalla perunaa, suosittelen aloittamaan jo huomenna. Kokeile vaikka amerikkalaista hash browns -perunapaistosta.
Loppuun on vielä suurkiitos kaikille Suomen perunaviljelijöille ja muille alan ammattilaisille. Teette erinomaisen hienoa työtä. Teidän ansiostanne sain tälläkin viikolla syödä 1–3 kiloa maailman parasta perunaa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.