Horsmasoppaa

Metsäpalstani on aukkohakkuun jälkeen tuottanut menestyksekkäästi rentun ruusua. Usein jopa kaksimetrisiä kasveja raivausveitsellä hakatessa olen miettinyt, miten moisen evään voisi tuotteistaa.

Maitohorsmastahan on tehty perinteisesti teetä, ja kansanlääkintä kertoo sen olevan bakteereja tuhoavaa sekä rauhoittavaa. Raaka-ainetta riittäisi paljon muuhunkin.

Tutun mökillä kerran keväällä ollessa kasvikset loppuivat tyystin, eikä huvittanut lähteä parinkymmenen kilometrin päähän kauppaan. Ponkaisin siis pientareille vihreän hakuun ja vedin varovasti irti muutamia nupullaan olevia horsmia.

Ensin ajattelin käyttää vain maan alla olevan vaalean osan, joka on parsan tapainen. Koska myös vihreät osat olivat niin somia, lykkäsin nekin kattilaan pieneen vesimäärään. Rikka rokassa, ajattelin.

Vähän suolaa perään ja nopea haudutus. Hyvää oli. Vihannesmuhennosta.

Nuoret horsmanlehdet käyvät myös salaattiin. Kukista tulee kauniin väristä simaa.

Pakkaseenkin horsmaa panin. Tykkään tehdä soseutettuja vihanneskeittoja, joten ajattelin kokeilla, miten renttu siihen taipuu.

Ensin keitin satsin, johon lykkäsin horsman lisäksi mitä kaapista sattui löytymään: perunaa, sipulia, yrttejä ja tuorejuustoa. Tulos oli ”syötävää”.

Seuraavalla kerralla kokeilin kumppaniksi reilusti porkkanaa ja hieman palsternakkaa, mikä osoittautui oivalliseksi yhdistelmäksi. Etenkin kun käytin mausteina kunnolla anista ja inkivääriä ja tuorejuuston ohella myös palasen vuohenjuustoa.

Nykytapaan jaoin horsmasoppani kuvan myös Facebookissa. Tuotos herätti tutuissani lähinnä epäilyksiä. Aivan syyttä.

Pian eletään uutta kesää. Tervetuloa siis niin rentut kuin rentun ruusutkin!