Japanilaista riisiruokaa sushia päästiin Suomessa maistelemaan 1980-luvun lopulla, mutta kunnolla sushit ovat vakiintuneet pääkaupungissakin vasta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Maaseudulla susheja halajavan pitää olla omatoiminen, sillä tyypillisesti kalaa ja riisiä sisältävä herkku ei ole vieläkään päässyt vauhtiin maaseudun valloituksessa. Kansalaisopistoissa toki on sushikursseja järjestetty.
Sushien valloitusmatka on ollut jokseenkin hidas, jos sitä vertaa vaikka pitsaan, hampurilaisiin, kiinalaiseen ruokaan tai kebabeihin. Hidas eteneminen on vähän kummallistakin, koska suomalaiset ovat perinteisesti tottuneet nauttimaan suolalla tai marinointiliemillä raakakypsytettyä kalaa.
Jäin sushikoukkuun jo ensimmäisellä syöntikerralla 1990-luvun alkupuoliskolla, kun maistoin silloin merkillisiltä vaikuttaneita kalaisia palleroita. Puikoilla syömisen tekniikankin oppi nopeasti.
Ensimmäisillä näkemilläni sushilautasilla oli riisiin yhdistetty ainakin lohta, tonnikalaa, marinoitua silakkaa, mätiä, erilaisia äyriäisiä, mustekalaa ja munakasrullaa. Mukana oli myös leväarkkiin käärittyjä riisirullia, joissa oli kurkkua tai porkkanaa.
Sittemmin olen nähnyt sushien päällä jopa naudanpaistia ja rapeaksi paistettua pekonia sekä monenlaisia kasviksia. Vain mielikuvitus on rajana, kun susheja lounaspaikoissa rakennellaan.
Minulle maistuvat parhaiten sushit, joissa ei ole liikaa kikkailtu ja raaka-aineet ovat tuoreita. Yhtä lajia kalaa tai vihannesta, pikkusipaus lähinnä piparjuurelta maistuvaa vihreätä wasabi-tahnaa ja nopea suupalan kastaminen vähäsuolaiseen soijakastikkeeseen. Ruokaan kuuluvat myös pikkelöidyt inkiväärilastut, joilla suu puhdistetaan eri makujen välillä. Siinä se on, yksinkertaista, mutta ah, niin hyvää.